Seminolin taikaa

Talvella jo lupasin tehdä tilkkuilijan tarvikekassin (kurssi kaitaletekniikoista). Kovasti olen vältellyt toimeen tarttumista. Kassintekokynnys on tuntunut korkealta. Päivölän kassikurssi olisi ollut tarpeen mutta koska ajankohta ei ole sopiva, piti yrittää omin päin. Tätä kassia tarvitaan. Opastuksella olisi varmasti ollut helpompaa ja tullut parempi.
Toisen puolen hirsimökkipinta oli sopivan kokoinen, mutta seminolissa oli mietittävää. Raita näytti liian kapealta ja totta puhuen lisäseminolin tekeminenkin tuntui tuskalliselta. Lisäsinkin sitten kolme tavallista kaitaletta molemmin puolin ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Ihmeellistä miten seminoli uppoaa pintaan niin että on oikeastaan vaikea erottaa miten kuvio on syntynyt. Se on sitä taikuutta miten seminoleilla voi leikkiä. Se viehättää, vaikka vaadittava tarkkuus tekeekin hommasta erinomaisen työlästä.

 

Koska sisäpuolen taskuja on vaikea enää valmiissa kassissa esitellä, otin yhteiskuvan tekovaiheessa. Yhdessä taskussa on vetoketju, muutamassa pieni läppä tarran kanssa sulkijana ja kaikissa on taskunsuussa joko hulpio tai nauha ommeltu tueksi. Yksi tasku syntyi seminolin jämäpaloista, yhdessä on omistajan tiedot ja yhdessä kankaiden leikkuuohje. Vetoketjukaitaleen jatke on tikattu ja topattu vahvikkeeksi reunalle ja pohjaan. Sivuilla on huopaa välissä. Ihan omillaan kassi ei pysy pystyssä mutta pakattuna kyllä.
Vetoketjussa on muisto niiltä ajoilta kun kännykässä oli "koru". Kassin koko on 67x53x7 cm.

Tässä kassia rakentaessa on puutarha puhjennut kukkaan: edellisen postauksen päärynäpuu ryöpsähti valkoiseksi ja nyt ovat vuorossa omenapuut (kuvissa päärynä). Kasvimaallakin voi jo nähdä orastavaa elämää.

Kyllä nautin nyt tästä alkavasta kesästä!

Ja olen valmiina uusille kursseille ja kiltailtoihin uusine kasseineni. Nähdään! Ihanaa kesää kaikille!

PS. Hauska lukea kun minunkin tekemiseni on ollut vinkkinä jollekin toiselle. Teidän blogeilla on niin suuri merkitys minulle. Kiitos niistä!