Nesessäärit

Kun lähes pari vuotta sitten tyhjensimme sisarusteni kanssa isän kotia, otin sieltä huostaani hänen solmionsa ja arvelin, että voisin jakaa niitä heille jossain muussa muodossa.

Se toteutui nyt. 

Purin solmiot auki, pesin ja silppusin silitetyt palasiksi. 

Järjestelin tukikankaan päälle,

 tikkasin huovan ja vuorikankaan kanssa ja ompelin nauhaa rajoille. 

Itse pussi tuli Vaasan Tilkkupäivillä 2022 saamani opastuksen mukaan.

Silkkiset palaset olivat kovin kurittomia. 
Pyrkivät esiin nauhan alta ja jouduin monta kertaa laittamaan tukiompeleita. 
Olisi pitänyt olla isompia paloja, mutta ajatus tässä nyt oli tärkein.

Kolme nesessääriä on nyt valmiina.

Muistot elää papan solmioissa: oli häitä, 

ristiäisiä, rippijuhlia, ylioppilasjuhlia, syntymäpäiviä,

hautajaisia ja se solmio joka oli isälle kaikkein mieluisin.

Toukokuussa kävimme Helsingissä Reidar Särestöniemen 100v näyttelyssä 
Didrichsen'in taidemuseossa. Vahvoja töitä, ihan kaikki.

Tunturimaisemat puhuttelivat minua eniten.

Maailman ranta, 1970

Asuntokaltio 1977

Sudet laulavat viimeisen laulunsa, 1974

Näyttelytiedoissa "...se on minun kulmatöitä. ja siitä voisi sanoa että huikeampaa ikävää ja tuskaa ei ole mishän. Ja komeampaa kuutamoa ei perkele nouse mishän minun tauluissa."

Talon ikkunoistakin avautuu hieno maisema. 

Tällä kertaa meri on vihreä.

Tätä kirjastonurkkausta voisi vaikka kadehtia!

Oikealla näkyvä epäselvä juova on suihkulähteen vesipatsas.

Kiinanpionien kukintaa meillä.

Mukavia kesäpäiviä!