Joulun odotusta

Joskus alkuvuodesta leikkasin sinisistä, punaisista ja harmaista Marimekon kankaistani 2.5 tuuman nauhaa ja ompelin lasagnepintaa. Taas törmäsin samaan ongelmaan - on tosi vaikea suunnitella minkä kokoinen pinnasta tulee. Jalostaminen jäi muhimaan. 

Kassihan siitä lopulta tuli, aika kookas sellainen. 

Kahteen pussukkaan otin palat yläosasta ja pohjan tuntumassa kavensin raitoja niin että kassin koko alkoi miellyttää. Sopivanväriset sangat tuli jonkun vanhan repun perintönä.

Välissä on vaahtomuovimaista tanakkaa tukimateriaalia, jota ostin kesällä PeeKaasta (ilman liimaa). Oli just niin miellyttävää ommella kuin luvattiinkin.

Pussukat on s.o.t.a.k handmade'n Olivia pouch -ohjeella.

Syksyn kulusta muutamia kuvia:

Hevoskastanjan lehdistä saa haravoitua komean keon. 

Huippupäivä kun pääsee siihen pyörimään!

Metsälammen jäätymistä on mukava seurata.

Mikäs metropoli se tämä?

No Tampere tietysti! 

Messuilta tuli mukaan muutama kangas, vaikka ei ollenkaan olis ollu tarvetta. 

Onneksi tuli myös sellaista millä on/oli tarvetta, vetoketjuja, laukun hihna ja nahkasankoja (siis ei ämpäreitä vaan sangat!).

Pinkki-pupu toivottaa kaikille mukavaa joulunodotusta ja tunnelmallisia juhlapäiviä!

"Pupu" tuli koiraohjeella jonka tilasin mainoksen uhrina. Ajattelin että kaavat on pdf-tiedostona, mutta ei, Hong Kongista asti tuli muovikaavoja kirjeenkokoisena postipakettina. Vähän turhaa postinkulkua. 

Mutta nukke (Harry the Hound Dog) oli kyllä yllättävän helppo ja nopea toteuttaa.

Monen kuusen mukana lähti joulutervehdys ystäville!

Rauhaisia juhlapäiviä!

Kettu ja näyttelykuvia

Hyvin palvellut vanha sohvatyynyn päällinen alkoi olla kuluksikäytetty. Ideoita uuteen etsittiin tietysti Pinterestistä. Se kettu oli niin hellyttävä ja kun siihen oli vähän mallintapaistakin, niin eikun kankaiden lajitteluun!

Tässä vieressä tyynyt kuvaa vähän sohvanväriä mihin kettu pääsee kotiutumaan.

Välillä meinas epäusko voittaa, tuleeko tästä muuta kuin sotkua!

Toiselle puolelle laitoin raitoja jotka vähän muistuttavat heidän lasagne-peiton tyyliä. 

Löytyipä sopivaa tiikerikuosiakin, savanniretken muistoksi.

Killassa saimme kasaan 59 nuppupeittoa. 

Ne vietiin TYKS:in vastasyntyneiden teho-osastolle ja siellä ne otettiin hyvillä mielin vastaan.

Raision kaupungintalolla oli syyskuussa Naantalin killan 30v-näyttely. En ole huomannut kuvia bloggerissa tai fb-ssa joten laitan tänne muutaman mitä itse otin. 

(Ei minulla ole mitenkään hyvät some-tuntosarvet, että onpa näitä voinut ollakin esillä. Kertausta teille.)

Tämä hirsimökki kiehtoi minua kovasti.

Kuten myös tämä Kerttu Pietilän "väripesu"-tyyli.

Niin ihanan selkeä! (Kerttu Pietilä)

Värien liukumiset kiinnostaa, Kerttu Pietilän tämäkin.

Näitä 6-kulmioita olenkin jo taitellut, mukavia tehdä!

Kirjailu(kin) on toivelistallani.

Tässä vähän erilaisena mallina.

Kiitos kauniista näyttelystä!

Upeita töitä, tottakai!

Reipasta syksyn jatkoa!

Neliöistä

Monen vuoden ajan olen leikannut pienimmät jämäpalat 1,5 tuuman neliöiksi (muistiinpanojeni mukaan ainakin marraskuusta 2020 lähtien). Jos palasta ei tule tätä neliötä, heitän sen roskiin.

Pareja ja neljän palan ruutuja olen ommellut yhteen aina toisinaan. Ajattelin laittaa vaaleita ruutuja näiden ryhmien väliin. Mutta suunnitelmat muuttuivat ja niinpä minulla jäi ylimääräiseksi 100 kpl leikattuja 2,5 tuuman vaaleita neliöitä.

Tähän saumaan tulla tupsahti Taito-lehti 3/2024 ja siellä pixeleistä koottu tilkkumalli Kesä maalla, Veera Jussilan malli. 
Justiinsa sopiva minun neliöiden käyttöön.

Alkoi hillitön neliöiden leikkaaminen. En tietenkään malttanut leikata kaikkia valmiiksi ennenkuin kokeilin miten homma menee.

Nämä ovat taas Marimekon kankaista nämä neliöt, siis muut paitsi ne 100.

Rivejä ei ole silitetty, mutta kukka hahmottuu jo.

Rivit odottivat yhdistämistä hyvässä järjestyksessä numeroituna talouspaperihylsyjen ympärillä.

Ohdake muuttui ruiskukaksi.

Näyttää kasvavan vuorenkilpien seasta.

Takakankaana on pikkupallollista tilkkukangasta, ja pieni lisä toista melkein samanlaista. 

Reunakankaat (harso+tasavärisempi vihreä) ostin kesällä Oulussa PeeKaa-liikkeestä. Monen Oulu-reissun jälkeen oli viimein tilaisuus käydä paikan päällä. Paula esitteli ystävällisesti hienoja ja toimivia tilojaan, vaikka olin ihan tavallinen asiakas. Kiitos hänelle! Oli mielenkiintoista nähdä ja kuulla hänen työstään.

Miten sitten kävi niiden pienten neliöiden? 
Sieltä tulee se varsinainen jämäkangastilkkupeitto, joskus. 

Se on jo aika pitkällä. Nämä neliöt ovat 20 cm, 16 neljän neliön ryhmää, = 64 pikkuneliötä.

Kun teen blokkeja 7x10, saan peiton kooksi jotakuinkin 140x200cm

 ja silloin siinä on 4480 tuuman kokoista neliötä.

Jos suunnitelmat ei muutu.

Kesän aikana ompelin muutamia pussukoita, lahjaksi ja muuten vain.

Iso pussi tuli ylimääräisistä kuittikaitaleista.

5-vuotiskortti

Kokeilimme niittykukkien kylvämistä lavaan. Ensi kesänä voi kylvää isommalle alalle.

Ihana Törmänkukka talvehti ruukussa autotallissa. Se on hyönteistenkin suosikki.

Vadelman kasvustojen seassa odotti ristilukki saalista. Verkko oli kyllä tosi repaleinen.

Sitruunankukkien tuoksu on tosi voimakas. Haju paljastaa heti kun yksikin kukka on avautunut.

Puu kukki kesän aikana kahteen otteeseen ja yritti puskea satoa, mutta onneksi vain yksi hedelmä jäi kasvamaan. Pieni puu ei olisi jaksanut tuottaa kaikkia hedelmiä.

Vielä on vähän kukkia pihassa, mutta syksy on tuloillaan! Otetaan rennosti vastaan sää kuin sää. Pukeutumiskysymys!

Mukavaa syksyä!

Palapeli

Olipa kerran varpunen, oikein soma mutta kovin yksinäinen. 

Sitten ilmestyi hanhia, ehkä matkalla maailman ympäri. 

Joku asuu tuolla hirsimökissä, kasvattaa herkullisia ananaksia, 

kiipeää Jaakobin portaita ja heiluttelee Union Jackia. 

Kirnutessa hän ei aio käyttää rusettia. 

Myllyäkin alkoi rakentamaan mutta puro taisi olla liian pieni, ei toiminut. 

Tammi tai shakki on lempipeli, en tiedä kumpi, mutta hyvää elämää on. 

Varpusen kaverit syntyi Long Time Gone by Jen Kingwell -peiton innoittamana ja ohjeilla.

Palapeli rakentui ihan oman mielen mukaan. 

Ja miten sain sovitettua blokit yhtenäiseksi pinnaksi.

Takakankaaksi riitti sopivasti 2 palaa pehmeää puuvillaa, 

jota oli jo 3 vuotta sitten Provencen timattien takana.

Tämän kooksi tuli 125x170 cm.

Mallikirjassa peitto on neliö.

Tykkäsin tehdä. Mukavasti kokoamishaastetta ja miettimistä 

arkisten asioiden vastapainoksi.

Blokkeja yhdistäessä sitten muistin että minähän en tykkää yhtään 

valtavasta saumanvararykelmästä. 

No jotain pitää olla hauskuudenkin vastapainoksi.

Mutta se mistä erityisesti tykkään on käsintikkauksen ryppyinen ja vanhahtava pintatuntuma. 

Se sopii hyvin tähän sekasotkuun.

Tuli varmaan selväksi että kokoan innokkaasti palapelejä!

Mukavaa kesää!

Ps. Satuinpa löytämään toisenkin Long Time Gone -peiton kun hain Kawandi-juttuja.