26 elokuuta 2016

Nokijuttua

Olimme sopineet Kiltatapaamisen elokuun loppupuolelle siirtolapuutarhaan.

Ajattelimme testata nokipainantaa, jos sää sallii. Ja onneksi salli.

 Taas oli ahkeria käsiä pöydän ympärillä.

Ensin saattoi olla öljyä liikaa tai nokea liian vähän,
kynttilä sammui ja noki suttasi, mutta...

 ...tulihan niitä, lehtikuvioita.

Siirryttiin tupatarkastukseen, ihastelemaan, kahvittelemaan ja suunnittelemaan mitä seuraavaksi.

 Lopuksi vielä helpotettiin emännän taakkaa ja otettiin omenoita ihan luvan kanssa.
Mikä ihana puuhamaa koko miljöö!
Kiitos, kun saimme tavata siellä!

Naapurissa, viljelypalstalla kasvoi jopa latva-artisokka.

Sitten odotellaan, miten painokuviot jatkojalostuu!
Ja kuinka paljon niitä tulee lisää...

Reipasta syksynalkua, harrastuksiin ja muualle!




22 elokuuta 2016

Monenlaisia sukkia

Lainasin kirjastosta sukkaohjeita


Siitä sitten malleja kokeilemaan.
Eihän tämä mikään uutuuskirja ole ja toiset ovat jo tehneet sieltä kaikki sukat,
mutta minä tulen aina vähän jälkijunassa.


Ensimmäisenä minulla oli Monkey -malli, jota kehuttiin suosituksi.
Eikä se ollut ollenkaan hankala neulomistyö. Lopputulos ihan jees.


Unisono langasta - 100 g tarkkaan käytettynä - 
yhdestä kirjavasta vyyhdistä ei mitenkään saa väriraitoja samanlaisiksi. 
Olen käyttänyt ennenkin näitä lankoja. 
Villalanka on käsitelty aloe veralla ja jojoballa -
ihan parasta neulottavaa ja mukava käyttää. 
(Joku oli kyllä hiljattain löytänyt, että aloe vera on vaarallista tai ainakin arveluttavaa.
Nopeasti se kasvista valuva lima imeytyi käsiin, olen testannut Lanzarotella Aloe vera -viljelmällä.
Jos sairastun, voin laittaa sen syyksi.)


Seuraavat sukat oli pitsikuviota, Hedera -nimiset. 
Malli oli helppo, mutta pitsikuvio ylipäätään ei ole ihan suosikkiani.
Kuvio tekee sukan erinomaisen joustavaksi. 
Mahtuu varmaan kipsijalkaankin.
Lanka oli ohutta villasukkalankaa - merkistä ei ole mitään havaintoa.
Enempää en sitten aikonutkaan tehdä, mutta teinpäs kuitenkin.


Tämä Wedge oli erikoinen malli, kaikin puolin.


Sekä kantapää että varvasosuus on tehty ihan erilailla kuin tavallisesti.
(Ensimmäisissä malleissa teinkin ne omalla tavallani, ohjeesta riippumatta.)
Yllättävän hyvin saapasmallinen istuu jalkaan.
Jalkaterä olis voinut olla lyhyempikin kun neulos tietysti venyy hyvin.
Lankana Austermann Step, joka on myös käsitelty aloe veralla ja jojoballa.


Viimeinen kokeiluni, geometrinen Rhombus, oli niin hidasta hommaa,
 että sai jäädä tällä kertaa viimeiseksi. 
Kuvio kyllä alkaa hyvin yläreunan resorista ja jatkuu kauniisti kantapään taakse.
Lankana sama Step kuin edellä.

Näillä keleillä villasukat on mukavat.

Mutta ei tullut näistä treppenvierteleiden voittajaa.


Ja lopuksi vähän maatilataidetta Liedon Suopohjasta.

Mukavaa viikkoa kaikille, sataa tai paistaa!




16 elokuuta 2016

Fakiirimaista

Aika fakiiri on saanut taas olla näiden täsmäharjoitusten kanssa.


Tässä 30 viimeisintä räpellystäni 365Challengeen.
Kaksi on vielä jonossa, sitten ollaan taas aikataulussa.
Pienet kolmiot ja neliöt asettuvat suurinpiirtein järjestykseen,
mutta aivan pienimpien palojen kanssa saumanvaroilla on ahdasta.
Helpompi on saada saumanvarat ojennukseen isommissa paloissa.


Pitkään olin miettinyt millaisen työtuolin ostaisin vanhan "perintötuolin" tilalle.

Käyn harvoin saksalaisessa sekatavarakaupassa, mutta aina kun käyn, 
katson sattuisiko olemaan tarjolla sitä tyynyä, joka oli opettajalla eräällä kurssilla.
Hämmästys oli kerran melkoinen, kun niitä oli!
Nyt olen keikkunut jo monta kuukautta tällä tasapainotyynyllä.
En sentään istu fakiiri-puolella, vaan sileämmällä. 
Nyt vanha tuoli on omiaan piikkipuolta vasten - uudelle tuolille sitä ei malttais laittaakaan.
Voin sanoa, että ainakin se rajoittaa yhtäjaksoisen istumisen reiluun tuntiin. 
Sitten huomaa nousta välillä ylös.
Luulen että istun myös ryhdikkäämpänä.
Aion jatkaa keikuttelua.


Onni on kun saa kanttarellit mökin vierestä.

Mukavia loppukesän päiviä!



22 heinäkuuta 2016

Vaalea kehä

Puolen vuoden tuloksena on valmiina sisempi vaaleakin kehä 365Challenge'sta.
Koko on tällä hetkellä 170 x 170 cm.


Eräs rouva on laskenut, että kesäkuun loppuun mennessä työssä on 4647 palaa. 
Hän mietti laskisiko kuinka monta HST (half-square triangel), 
kahdenkolmionneliötä olemme ommelleet...

Kehän 23 viimeisintä vaaleaa 6 tuuman blokkia, joukossa joku aika mukavakin:





Yhden tein kahteen kertaan. 
Ensimmäinen tuli sen verran iso,
että yhdistäessä kaikki ulommaiset sakarat olisivat menneet poikki.

Ja kannattihan se!
Tämä vuosi tuntuu olevan tarkkuusharjoittelua.
Vielä riittää oppimista.


Isojen ja työläiden blokkien jälkeen pienet 3 tuuman blokit ovat olleet ihan pikkujuttuja!
Heinäkuun alussa alkoi seuraavan tumman kehän kerääminen.

Välillä olin yli 2 viikkoa jäljessä jokapäiväisestä ompelusta, 
mutta en ajatellut luovuttaa - jos ei ole pakko - 
ja niin vain olen pystynyt kirimään kiinni.
Kehän kokoaminen vaati oman aikansa - ja olen taas 3 päivää perässä.

Samaan aikaan pihalla salkoruusut kukki...

...hepokatti maisteli kuunliljan lehteä...

...ja pensaat punersi -

Makoisia kesäpäiviä!


15 heinäkuuta 2016

Manse

Lounaisesta Suomesta lähdettiin retkelle Tampereelle.
Päämäärä kirkkaana,
Mansetilkku, Haiharan taidekeskus


Siis Marittan verho oli vielä upeampi kuin saattoi kuvitella!

Monista Marikangas-töistä näytän tämän energiapommin.
Marketta Pyhälammi-Eklund, Paluu lähtöruutuun, Sundom

Että villasukistakin voi rakentaa kirjahyllyn, enpä olisi itse osannut!
Seija Puumalasta (anteeksi että olen kuvannut niin huonosti nimilapun)

Tässä minulle mallia miten vanhoista pitsiaarteista rakennetaan siististi!
Eija-Leena Arponen, Kapiokirstun aarteita, Espoo

Näyttely jatkuu tallissa...

Ihana kesä, batiikeista! 
Marjatta Ahonen, Kesätori, Kuopio

Niin totta!
Pirjo Ihalainen, Tilkkuilijan helppohoitoinen kukkapenkki, Espoo

Niinpä! Maalaismysteeri rakentuu tietysti näin, kun on mielikuvitusta ja taitoa!
Ulla Vehkaperä, Minun mysteeri, Helsinki

Hieno moderni ote ihan perusmalliin.
Birgitta Backman, Sommarfönster, Pietarsaari

Siellä oli monia ihania töitä, joista olen nähnyt kuvia blogeissa ja oli tosi mukava tavata livenä!
Sattuipa muutama itse taiteilijakin paikalle - mm. nuori tamperelainen poika.
Upea tilkkuilun kavalkadi! Varmasti toimii innostajana!

Runebergin mökissä 
 Pistojen jälkiä, Latvian tilkkuyhdistys, 2.7.-31.7.

Tyylikästä pitsiä ja pellavaa, kuvassa leveydeltään, pituutta 2x enemmän (200x100).
Bitena Dzintra, Kangastus, Earth Mirage

Blokeista syntyy kiehtova ruudukko.
(anteeksi, tiedot puuttuu)

Avotakassa hehkui.
(taas on kuvaaja hutiloinut, anteeksi)

Ja sitten, voitte itse mennä ihmettelemään
 miten farkun saumoista on syntynyt upeat hiukset - en näytä.


 Hervannan kirjastossa pääsee ihastelemaan henkäyksen ohutta.



Henkäyksen verran nykytilkkutaidetta, Tuula Mäkinen, 11.7.-30.7. 
Näitä on vaikea vangita amatöörikuvaajan kameralla. 
Ne on nähtävä itse. 


Kyllä tottelee ohuempikin kangas taiturin käsissä! 

Jalkapallon EM-kisojen kunniaksi! Ehkä ei kuitenkaan, vaan juuri se
"Henkäyksen verran".


Eihän se ole tilkkuilijoiden retki eikä mikään ellei käydä vähän ostoksilla.
Tällä kertaa Poppanavakassa Ylöjärvellä.


Suurkiitos Raision Tilkkureille!
Meitä oli ainakin Raisiosta, Naantalista, Turusta, Kaarinasta ja Maskusta.
Pystyimme vakuuttamaan yhdelle tuntemattomalle näyttelyssä olleelle miehelle, että
 hänen vaimonsa ei todellakaan ole yksin tilkkuiluintonsa kanssa.

Nyt kaikki kipinkapin Tampereelle!

Kiitos kaikista ihanuuksista!