21 heinäkuuta 2017

Taidetta ja kukkia




Wäinö Aaltosen museossa Turussa on mielenkiintoinen näyttely.
Todellisia kolmiulotteisia teoksia bambusta ja riisipaperista.
Kuvassa osa jättimäisestä "Gas Giant" installaatiosta.



Gas Giant'ia sivulta.
WAMblogin sivuilta voi lukea 
mitä museolehtori Johanna Seppä kirjoittaa perjantaipötköttelystä.


Yritän miten videon liittäminen onnistuu. - Siis ei onnistunut.
Teidän pitää itse kokea.
"Armada" jossa on yli 100 purjevenettä.


Tänä kesänä on nautittu kukista.



Kultasade oli todella juhlava. 
Jotenkin tuntuu että valokuva ei pystynyt näkymää kunnolla toistamaan.


Mutta pieni aavistus kukkamäärästä.


Kesäkuussa kukki atsaleat Luonnonvarakeskuksen puutarhassa.

Erikoisemman värinen iiris.
Vanhojen punamultaisten rakennusten ympäristöä


Erikoinen pensas/aidanne, nimilapussa luki Keltakotakuusama.
Latinalainen nimikin löytyy, jos joku haluaa.
Rododendronit metsässä kukki tietysti isoina ja  runsaina, mutta
tämän perheen rodokukintaa ei voittanut yksikään!

Turussa on nyt suuret purjelaivat Aurajoen rannoilla!
Se on aivan käsittämättömän upea näky.
Tervetuloa!



05 heinäkuuta 2017

Koripunos


Ajattelin antaa teidän arvata mitä tästä tulee,
mutta olkoon - voi olla liian vaikea tehtävä.


Ei tule tablettia pöytään, eikä istuinalustaakaan.


Ei tule myöskään pussukkaa tai kassia, vaikka sekin sopisi.

Kronologisesti juttu menee niin, että edellisenä kesänä löysin
kaapin perältä vanhat rakkaat farkut.
Niitä oli käytetty yli 20 v sitten talonrakennuksen aikaan, siitä todisteena maalijäljet.
Viime vuoden juhannuksena esiinnyin mökillä näissä repaleisissa housuissa
 ja luulin olevani hyvinkin muodikas, 
mutta sain vain ihmettelyä "kaikkea oletkin säästänyt".


Muistan että säästin, kun ne oli niin mukavat ja kaapissa oli tilaa.
Löytäessäni riemastuin, kun ne menivät vielä päälle.
Talvella työväenopiston kurssilla opettaja toivoi meidän tekevän jotain päällepantavaa.
Korjaus/paikkauskin oli esillä.
Siis tämä oli määrä tehdä jo puoli vuotta sitten, 
mutta kevätlukukausi meni minulla vielä enemmän pieleen kuin syksy.
Tästä johdannosta jo arvaakin helposti, että kyseessä on polvipaikat.


Leikkasin 3 cm nauhoja 2 vanhoista farkuista, sinisistä ja vaaleista.
Ruskeat ruudut ovat ohutta vakosamettia, oikein- ja väärinpäin.



Tuli niin isot ja järeät paikat, että muistuttaa samurain polvipanssareita.
Luulin että leikkaan paikkapalaa pienemmäksi, mutta en sitten halunnutkaan
ja nauhat oli jo kiinni vanhassa lakanassa.


En jättänyt nauhoja irralleen, kun ajattelin että
nämä saisi kestää vähän enemmän kuin vain catwalk-esittelyn.


Lopetan tähän Pinterestistä napattuun wanna-be -kuvaan 
(Viktor & Rolf at Couture Fall 2016).

Jos herätti kummastusta risaiset polvet, niin kyllä herättää nämä paikatkin,
 mutta sehän kuuluu vähän tilkkuilijan imagoon.
Että kaikkea kummallista.
("Onko ne sun tilkkutyöt tällaisia???")
Olisivat kuitenkin voineet olla vähän pienemmät.


Huviksi itselle ja muille!


02 heinäkuuta 2017

Eläintyyny #3 ja kesäkuvia

Tyynyjä tulee lisää, samalla konseptilla.


Oli taas nuoren ystäväni syntymäpäivän aika.
Taustakangas on Ananasta, niinkuin pupukin.


Keskiaikamarkkinoilla Turussa liikkui monenlaista väkeä.


Piispa Arvid Kurki oli tullut kansan pariin ja tuntui katselevan huolissaan markkinameininkiä.


Vallasrouvalla oli upea vaatetus.


Keskiluokalla vähän rosoisempaa kuosia.
Tunnistin keskiluokaksi kun rouva tuossa oikealla niin äänekkäästi kutsui piikaansa.


Pelimannit kehuivat esiintyneensä monissa hoveissa Euroopassa.
Helppo uskoa, taitoa kyllä riitti. 


Lihavartaasta levisi herkullinen tuoksu.


Taistelutaitoja oppimassa.

Avoimissa puutarhoissa kävin tällä kertaa Liedossa.


Tiinan puutarhassa oli ihana kasvihuone viiniköynnökselle. 
Ja ruusuköynnökselle. 
No taisi siellä kasvaa tomaatitkin.


Laventeli ei ihan vielä kukkinut, mutta tuoksu jo tuntui.


Hänellä oli kurjenpolvia monta lajia, kuuluu myös minun suosikkeihini.


Toisessa puutarhassa rouvan harrastuksena oli erityisesti pelargoniat.
Niitä oli jo 300 lajia!


Isoissa penkeissä oli ihana kasvien kirjo!


Unikoista tykkään myös!




Työkalut varaston seinustalla eivät tainneet olla pelkästään koristeita.


Kunnon kesäkeittiö!


Keltaista ruusupensasta näkee harvemmin - se on kaunis!


Akileijoja oli myös monen värisiä.


Ja niitä unikkoja!


Kerran jo esittelin tätä maatilataidetta Liedon Suopohjasta.
Nykyään on enemmän väkeä paikalla.


Tilan postilaatikkokin puhuttelee ohikulkijaa.


Mukavia kesäreissuja teillekin!





12 kesäkuuta 2017

Eläintyynyt 1 ja 2

Ensimmäinen tyynypari tuli uunista ulos, Elizabeth Hartman'in Fancy Forest -blokeilla.


Nyt paljastui missä kukkapellossa siili on taapertanut.


Ei mennyt ihan kivuttomasti vetoketjun ompelu. 
Huomasin, että siitä onkin to-oosi monta vuotta, kun viimeksi tein tyynyn.
Mutta yhdellä purkamisella päästiin ja sitten kelpuutin.


Toiseen taustakankaaseen tuli ylimääräinen kuvio, 
kun siinä sattui olemaan keskellä haalistunut raita, jostain pitkästä pakallaolosta. 
Leikkasin sen pois ja kiepsautin palat toiseen asentoon. 
Tai siis ihan alkuperäisen suunnitelman mukainen juttu tämä kuvio.
Tyynyt ovat kooltaan 45x45 cm ja kaikki kankaat tietysti Marimekkoja, hyvin eri-ikäisiä.
       
 
Viime kerran paikkakuntakyselyyn ei sitten uskaltanut lähteä mukaan kukaan muu kuin Marle, 
kukaan ei edes kehdannut peesata häntä, olitte niin kohteliaita.
No Marle saa tietysti palkintonsa, ennen pitkää.
Kaupunki oli siis Raahe. 
Kuva on otettu äitienpäivän aikaan ja todistettavasti silloin oli vielä jäätä Perämerellä.
Ajattelin että jos joku vaikka sattuisi tietämään, että Raahessa on yksi KORKEA asuintalo.
Sen 13. kerroksessa on ravintola, josta kuvasin maisemia.
Näköalatasanne sen yläpuolella ei ollut auki.
Tämä Tornitalo oli olemassa jo minun lapsuudessani (rakennettu 1958) ja kävin
nyt vähän niinkuin nostalgiamatkalla yläilmoissa.


Kivisilta puolestaan on Pattijoen keskustassa. Pattijoki taas on entinen itsenäinen kunta Raahesta pohjoiseen, Ouluun päin. Nykyään se on osa Raahea. Silta on Pohjois-Suomen vanhin kivisilta,
rakennettu 1896-7 ja nykyään käytössä kevyen liikenteen siltana.
Että sellaista pientä Suomi-tietoutta, Perämeren rannikolta.

Muissakin blogeissa olen lukenut suomalaisista paikoista, ei-niin-tavallisista kuvakulmista.
Haastanpa teidät esittelemään jotain mitä epäilette että emme tunne.
Kun kesäreissuillanne kuitenkin liikutte ympäri Suomea,
esim. iki-ihanien Meidän maamme-kuvausten innoittamina.


Pian saadaan mansikoita ihan läheltä, pieniä...


ja vähän isompia!


Esittelenpä vielä upean verkon, joka ilmestyi yhdessä yössä tomaatin ja mansikan väliin.
Nipin napin kamerani pystyi sen tallentamaan.


Aurinkoisia kesäpäiviä!
Kohti mukavia kesätapahtumia!