Aluepäivä saaristokaupungissa

Kun on mukana Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:ssä, 

jäsenetuihin kuuluu mm. mahdollisuus osallistua tilkkuilijoiden Aluepäiville, 

jos/kun sellaisia järjestetään alueellasi. 

Raotan nyt vähän ovea, mitä kivaa meillä lounaisessa Suomessa tapahtui, 

taas kerran, kun lähiseudun tilkkuystävät tapasivat toisensa.

Paraisten tilkkukilta QuiltZakke oli kutsunut meidät viettämään lauantaipäivää kalkkikaupunkiin.

Koulun aulassa ja käytävillä oli esillä kaikkia ihania töitä mitä quiltZakkelaiset olivat ommelleet.
Seuraavissa kuvissa pieni kattaus, eikä ollenkaan täydellinen.

Merihenkisiä tottakai kun saaristokaupungissa ollaan.

Numeroiden mukaan tekijätiedot ym. löytyi upeista kansioista.

Killan vetäjä oli antanut kaikille kolme kangasta, joita oli määrä käyttää keinutuolin päälliseen. 

Omia kankaita sai laittaa lisäksi niin paljon kuin tarvitsi. 

"Mattoja" oli aulan sohvilla ja tarkasti etsimme olivatko kaikki tehneet määräysten mukaan.

Vaaleanpunainen osoittautui kompastuskiveksi joillekin, mutta annetaan anteeksi. 

Tässä osa niistä joissa kankaat oli mukana.

Ne kolme kangasta olivat siis nämä.

Minäkin haluan tehdä kaitaliinan batiikeista!

Kasseja ei ole koskaan liikaa!

Nämä ruutuketjut eri muodoissaan kiehtovat penkomaan silppukoreja!

Nämä psykedeeliset kuviot ovat jännittäviä! Jospa joskus osuisi eteen sopiva kangas...

Alla Otavan... tulee mieleen. Jonain kauniina päivänä haluan kokeilla villalangalla kirjontaa.

Palataan kaloihin... Kalannahan käsittelystä ja käytöstä kertoi Kristiina Juvas. Siinä vasta homma! 

Tilkuista rakentelua siitä tulee kun kalannahan kokoisista paloista tehdään vaatteita! 

Harvemmin meillä sentään, enimmäkseen käytetään koristeina ja pientavarana. 

Parkintatavalla ja värjäämällä saadaan erinäköisiä nahkoja. 

Kuvan keltainen on saatu sahramilla.

Jos olette kuullut Qvidi-Minasta niin tiedätte, että hän asui Paraisilla 1800-1900-lukujen taitteessa.

Perinnöksi meille hän on jättänyt villatakkimallinsa, pienistä isoäidinneliöistä kootun.

Show and tell -osiossa Hanna näytti herkän työnsä, 

jossa pohjakankaana on värjäyskurssilla käytetty siivousriepu.

Enkeli saa paikan ikkunassa.

Markettaa kiehtoo Marc Chagallin maalaus. Hän haluaa nähdä sen kankaalla.

Työ ei kuulemma ole vielä valmis, vaikka meistä se näytti ihan täydelliseltä!

Viime vuonna olimme Huittisissa. 

Silloin saimme verrytellä levottomia sormia tauoilla ja avustaa hexagonien ompelussa. 

Nuppupeittoja oli syntynyt yli 30.

Aune oli opastanut huittislaisia solmujen tekoon. 

Tämä on Mongolian solmu, sen nimen opimme mekin nyt tietämään.

Leenan Iloinen päivä hehkui iloista mieltä!

Arpajaisten päävoittopeitossa oli meri läsnä siinäkin.

Blokkiin liittyi tehtävä meillekin.

 Läksiäiskassissa oli 4 tilkkua 15x15cm joista voi tehdä Crazy-neliön. 

Ohje annettiin kaksikielisenä, niin kuuluu tehdä Paraisilla. Ruotsinkieliset ovat siellä enemmistönä.

Tilkkukiltakin on kaksikielinen.

Eväänä oli Paraisten pikkuleipiä ja kartta, ensi kesää varten, sanoisin, mutta eihän sitä tiedä...

Crazy-blokilla on muuten jo paikka olemassa...

Ja omiakin ostoksia pääsi tekemään, tietenkin!

Oli myös työpajoja joissa tehtiin huolisyöppö, pinnipenaaali ja enkeli.

Sellaisia pääsee ompelemaan kun kuuluu tilkkuyhdistykseen!

 Päivä kului aivan liian nopeasti.

Oli niin mukava nähdä kaikkia ja kaikkea.

Ruokaa ja kahvia unohtamatta, 

kiltalaiset olivat itse leiponeet saaristolaislimpusta lähtien!

Hemmottelupäivä tilkkuystäville!

Monellako haaveella kasvoi taas tehtävälista?!

Suurkiitos quiltZakke-ystävät!

Aina vain samaa

Lupaan, että en kiusaa teitä tämän projektin kuvilla enää montaa kertaa. Vuosi loppuu kohta.

 Ulommaiset isot nurkkablokit saadaan tehtäväksi 4 kertaa
kuukauden ensimmäisenä päivänä, tämä lokakuulta.

Kohta taitaa olla valmiina kaikki tummat, en ole laskenut.
Lopuksi tehdään uloimman kerroksen vaaleita.
Kaksi kertaa tulee vielä iso 12x12 tuumaa -kulmablokki, marras- ja joulukuun alussa.
Sitten voin näyttää kun pinta on kokonaan koottuna, ensi vuoden puolella.
Siis kolme postausta, uskoisin.
Sitä milloin työ on aivan valmis, ei pysty sanomaan!

Muistaakseni ajattelin tyhjentää punaisten kankaiden varastoani tähän työhön.

Nyt on moni kangas silputtu lähes olemattomiin.

Hankin siis lisää.

Kolme yksiväristä ja neljä Fusions -väriä. Niin tarpeellisia!

Ja kaksi Nancy Halvorsen -kuosia, kun oli tarjouksessa.

Olen joskus ostanut vaihtuvaväristä sukkalankaa.
Treppenvierteleitä neuloessani huomasin että
kylläpäs olikin samat värit kuin batiikkilasagnessani!

Mies sai vuosi sitten perhosorkidean ja olen onnistunut pitämään sen hengissä.

Uudet kukat eivät ehtineet ihan vuosipäiväksi mutta melkein.

Onnittelin itseänikin.
Kukinta on pysynyt kauniina jo reilusti yli kuukauden.

Mukavaa syksyn jatkoa!

Jatkoilla

Kävin Helsingissä. 

Osoitteena oli tietysti Syyringin killan tilkkunäyttely, Kesän jatkot, Laakson sairaalan kahvioaulassa. 

Siis ei täällä Stadionin tornissa, se vain edustaa tässä Helsingin arkkitehtuuria.

Nyt luin että jatkoilla on jatkoaika, joten ehditte vielä tänään tai lauantaina. 

Kannattaa, ehdottomasti. Oma toiveidenlistani piteni taas.

 Laitan nopeasti kuvia, harvassa näkyy tekijä. 

Kansiosta löytyi taustatietoja, hyvin oli suunniteltu näyttely.

Kertomus työstä ilahduttaa aina.

Kuvia on melkein kaikista isoista töistä, anteeksi jos joku jäi pois.

Pienemmistäkin töistä muutama kuva.

Syyringin killan sivuille varmaan tulee oikeat näyttelykuvat.

Klikkailkaa ja nauttikaa näistä!

Äänestäneiden kesken arvotaan tämä kaunis kidepeitto.

Töölönlahden rannan vanhojen hopeapajujen kuoressa näkyy se geometrinen rhombus-kuvio, 

jota juuri neuloin sukkaan.

Ihan rauhallinen otus oli tämä.

Finlandia-talon marmoriseinässä näkyy punoskuvio.

Aurora Karamsininkin huvilan ympärillä oli väriloisto parhaimmillaan.

Yli satametriä pitkässä kukkapenkissä on mielikuvitusta.

Kiitos Syyringin tilkkukilta!

Näyttelyn järjestäminen on iso työ, mutta se ilahduttaa niin monia!