Joulukankaat esiin ja liinantekoon!
Kiltaystävä oli tehnyt kansalaisopistossa pienen liinan
ja minun piti suurin piirtein heti kokeilla mallia.
Tästä voi tehdä vaikka minkä kokoisia pintoja.
Minun tuli 53x91 cm.
Sinisen ja punaisen suikaleen leikkasin 5 tuumaa leveää
ja keskellä olevan vihreän 2.5 tuumaa.
Ommellusta raitapalasta leikataan sitten 10 kpl kolmioita 30/60°.
Joka toiseen tulee punainen kanta ja toiseen sitten sininen.
Kolmiot asetellaan mieleiseen järjestykseen.
Tässä tapauksessa syntyy vihreä kysymysmerkki tai S väärinpäin.
Huolellisella mittauksella saisi varmasti kolmion kärjet hienosti kohdakkain,
mutta niin ei käynyt tällä kertaa.
Leikkasin yhdistettyjen palojen sivuja suoraksi ettei lopputulos pussittaisi.
Niinpä menetin oikeaoppisen keskikohdan, mutta mieluummin niin kuin pussitus.
Muutamassa kohdassa poikkesin totutuista tavoistani.
Yleensä aina harsin kerrokset yhteen,
mutta nyt ajattelin kokeilla tilkkuilijan käyriä hakaneuloja
kun olin niitä hankkinut Tallinnan reissulla.
Siivousvimmassa olin ne jo melkein hukannutkin.
Väliin tuli ohuen huovan tapaista kangasta, sopivan ryhdikästä.
Takana on vähän säkkikankaan näköistä pellavaa.
Kultalankatikkauksetkin tein koneella (= toinen poikkeus).
Opistossa olivat ommelleet liinan pussiksi, kääntäneet ja tikanneet,
jolloin liina oli nopeammin valmis kuin minulla kun laitoin reunaan vinonauhan.
Kolmas poikkeus oli tietty se, että nämä kankaat eivät ole Marimekkoa.
Mutta maljat löytyy!
(Kuvaushetkellä näkyvä lumipeite oli yhden päivän ilo.)
Ostin kissanhiekkaa. Sitä silikageeliä.
ja ompelin kosteutta kerääviä hiekkasäkkejä autoon. Siis useampaan.
Yhteen käytin vanhan patalappuaihion ja yksi on vähän fiinimpi, hopean hohtoinen.
Pöydällä ajelehti marimekko-palasia, yhdistin niitä lasagne-nauhaksi.
Nauhaa tuli yli 4 metriä ja siitä peräti kaksi tilkkuilijan kuivaussäkkiä.
Saa sitä sitten kyydittävät ihmetellä autossa.
Onneksi olkoon 100-vuotias Suomi!
Onnea suomalaisuus
ja suomalaiset!