Mopo karkaa

s.o.t.a.k handmade -blogissa oli mukava, helppo ja nopea, vinkki kirjanmerkeiksi, joten siitä taas sormet jämäpalojen sekaan. Aiemminkin minulla on karannut mopo käsistä kirjanmerkkejä tehdessä. Yhdet värit ja kuvat johtavat toiseen, kokeilenpa millainen tulee tuosta ja sitä rataa. Tällä kertaa sain pysäytettyä tusinan kohdalla, viime kerralla tuli enemmän. Edelleenkään en tarvitse itse näitä kaikkia, joten kyllä tässä on taas kavereille kans.

(Kellosta näyttää puuttuvan viisarit.)

Nuo 2009 tekemäni läpyskät ompelin paperitekniikalla ja polkusingerillä, kun juuri silloin oli vanha sähkökäyttöinen lopettanut yhteistyön ja ompeluinto oli kova. Oli heinäkuu ja ompelukonekorjaajat/kauppiaat kesälomalla. Hassuja asioita jää mieleen. Eihän niistä päällepäin näy millä ne on ommeltu.

Kiitos kivoista kommenteistanne!

Mukavia talvipäiviä!

Talonrakennusbuumi

Nämä pesänrakennushommat kuuluvat kevääseen, mutta nyt ryöpsähti valloilleen jo vähän aikasessa. Ennen joulua ostin japanilaispussin ohjeen Yoko Saito's Home Town Punch. Oikein mukavaa näpräämistä, paljon käsinompelua. Monta vuotta minulla on ollut tekstillisiä japanilaiskankaita, joita olin tilannut lukematta tarkemmin kuvausta. Tekstin päällä on kultareunaisia kukkia eikä se näytä mielestäni ollenkaan japanilaiselta, se kultaus. Jonkun verran olen saanut käytettyä niitä vältellen kultakukkia ja tähän ajattelin ottaa niitä taas: pohjan harmaa, nurmikon vihreä ja talon ruskea. Ihan vähän jossain pilkistää kulta, mutta ei häiritsevästi. Lisäksi otin muitakin tekstikankaita taustaksi ja vuoriin sekä Made in Japan Fusions -kankaita. Harmaa pussi tuli, vielä harmaampi kuin malli.

 

Niinpä ajattelin tehdä toisen vähän kirkkaamman, nyt kun ohje oli tullut tutuksi. No eka talo on ihan sumussa ja tässä näyttää enteilevän ukkosmyrskyä. On se niin vaikeaa löytää oikeanlaista kemiaa...

Mallin koko on 16 cm leveä, 12 cm korkea ja pohja 4 cm. Minun harmaa on pari senttiä korkeampi ja värikäs sekä leveämpi että korkeampi. Vetoketjut ovat 15 ja 20 cm. Tein tarkasti ohjeen mukaan huolitellen lopuksi saumanvaratkin kaitaleilla, mutta viimeisenä jäi tekemättä kangaspallo helmien päähän. Totesin että minun helmeni ovat niin pieniä ettei ole mitään mahdollisuutta saada pallon saumanvaroja piiloon. Luovutin. (Kamera ei halunnut mitenkään tarkentaa pussin sisälle - hyvin opetettu.)

Jouluksi tein yhden avaintalonkin "vanhalla mallilla":

Kokeilin talopatalappua, Pomada-blogin innoittamana. Mukava patalappumalli. Kiitos vinkistä!

Kolmen tuuman jämäkangastaloja rakensin myös vähän lisää, siis neljä uutta on tässä. Muutama talo on amerikkalaisia 2-piippuisia ja useimmat ihan kotimaisia ykstoikkosiapiippuisia. Nämä ovat oikein hauskoja tehdä kun alueen kaavotuksessa ei ole määritelty värejä. Kaava-aluetta tämän täytyy kuitenkin olla, kun on niin pienet tontit. Talon mallin otin täältä. Voisihan sitä tonttia jossain isontaakin, ja jonnekin vois rakentaa puiston...

Kaikenlaiset taloaiheet ovat niin mukavia! Ja guuglettamalla niitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Hyvää työviikkoa!
Yritetään nauttia talvesta - meillä se on aika vaatimaton, kuten ulkokuvista voi päätellä.

Voittoja

Olen saanut ensimmäisen blogiarpajaisvoittoni! Suurkiitos! Tämä onni suosi mm. minua Marlen joulukalenteriarvonnassa. Kyllä nyt kelpaa heilutella kassia kylätiellä ja vaikka pimeässä, kun tuli myös hauska pingviini turvaksi. Leipärahat laitan somaan kolikkopussiin. Koko komeus oli tietysti solmittu sievällä nauhalla, joka pilkistää tuolin nojalla. Pöllöt ja pingviini tuntuvat katselevan vähän hämmentyneinä tätä viidakkomaista värien ilottelua, mutta se on kyllä niin piristävää katseltavaa että pian toipuvat.

Muut ovatkin sitten työvoittoja.
Joulusiivouksessa olin ottanut keskeneräisiä töitä sen verran lähelle että eivät hautautuisi uudelleen unohduksiin. Tarkoituksena oli ryhdistäytyä ja saada valmiiksi jotain WIP-pinosta.

Olin hyvällä menestyksellä vältellyt kesällä kokeilemani hexagon-liinan kanttaamista. Mallinneen käyttäminen ei ollut ihan onnistunut: hexagonista tuli pitkulainen. Myönnän että syy voi olla ompelijassa: saumanvarat on pienemmät toiseen suuntaan. Siihenkin löytyy selitys: kaksi konetta, ensin oli 1/4" jalka käytössä ja sitten - ihan vahingossa - rivien yhdistäminen toisella koneella ja sopivasti leveämmällä jalalla. Harmin piti laantua, työ sai unohtua. Taka-alalla ajatus haki ratkaisua miten reuna pitäisi tehdä. Periaatteessa sitten tein näin, paitsi että tein sisäkulmankin terävämmän, vekillisen. Jos en olisi jo aloittanut tikkaamista olisin ehkä valinnut tämän tavan ilman reunusta, ehkä. Mutta pääasia että liina pysyi reunuksen kanssakin sileästi pöytää pitkin eikä syntynyt mitään ylimääräisiä laineita. Voin jo elää venyneen hexan kanssa.

Reunan kääntäminen oli vielä vaiheessa kun kävimme mökillä tarkistamassa hiiri- ja muu oliotilannetta. Mallailin kuitenkin sopivuutta.

Toinen, paljon vanhempi juttu oli keppikuja työhön jonka takana on kirjattuna vuosi 2008. On se ollut mökin seinällä ihmeviritysten avulla, mutta pesun jälkeen ajattelin että en laita seinälle ennenkuin kuja on paikallaan. Nyt on. Työ on niiltä ajoilta kun tähtien sakarat eivät olleet vielä missään hallinnassa enkä osannut tehdä "taulunkehysnurkkaa" reunukseen. Mutta tekemisen ilo oli kova, sen muistan elävästi.

Hiukan helpotti näiden töiden valmistumisen jälkeen. Mutta vielä on WIP-pinossa jotain...
Jospa voisin kuitenkin tehdä jonkun pienen pussin taas välillä?

Kaunis kiitos kommenteistanne! Kiva kun piditte koteloista ja niiden ideasta.
Mukavaa viikonloppua!

Kotelot

Vuosi alkoi iloisissa merkeissä:
Nämä kotelot syntyi Marlen ohjeen mukaan niistä kankaista, joita sain nimpparikangasvaihdossa. (Siis ei Marle ohjeistanut käyttämään näitä kankaita vaan antoi kotelonteko-ohjeen.) Eihän ne tietenkään kuluneet kuin hiukan, eikä edes ihan jokaista näihin tullut, mutta kaikista kirjeistä on jotain. Väriskaalat halusivat kahteen eri koteloon, siniharmaaseen ja punaiseen, ettei tulisi liian pieniä palasia. Pihapöllö esittelee ylpeänä.

Katsokaapas kuinka hienosti lähettämänne kankaat istuvat yhteen. Näistä tuli minulle valtavan kiva muisto tästä jutusta. Eihän meillä mitään sopimusta ollut että kankaat täytyy käyttää samaan työhön, mutta en voinut vastustaa ajatusta kun näin mukavasti sopivat keskenään.

Tikkauksina yritin kyllä niitä kansankukkia kun en peruskoulua ole käynyt, mutta ei onnistunut. En halunnut mennä pöllöjen päältä ja menin kuitenkin. Purin kaikki pois. Tikkasin vapaalla käsintikkauksella monenlaista. Sinisen tikkauslanka oli täsmälleen kukkien väristä ja yhteen harmaaseen kukkaan tuli niin hienot heteet ettei sitä heti huomaakaan tikkaukseksi. Etupuolen kana kurkkii aidan yli koska toisella puolella on varmasti kivempaa, pöllö houkuttelee. Isot lumihiutaleet olisivat olleet kauniit kokonaisina läpässä mutta silloin nappi olisi tullut kanan päälle eikä sitä voinut sallia. Nyt kun kotelon avaa, niin toinen näkee koko hienon taustan.

Toiseen aioin laittaa tarran, olen enemmän tarrautuvaa tarraakäyttävää tyyppiä kuin napillista. mutta suunnitelmasta piti luopua kun tarra olisi tullut niin pahasti hartaudella tikkaamani kukan päälle. Olin ommellut läpän vuoriin jo tukikankaankin. Laitoin kiinnikkeeksi nepparin. Tosiasiassa siinä on kuitenkin nappeja vaikka kuinka paljon! Oikeita nappeja minulla ei oikein olekaan varastossa, mutta koska sain yhdessä kirjeessä tosi kivat napitkin kylkiäisenä, maltoin käyttää niistä toisen tähän punaiseen. Vuorikankaat on vanhaa ja tosivanhaa varastoa. Niiden valintaan olisi ehkä voinut panostaa enemmän mutta loppujen lopuksi punainen kotelo on osuva esimerkki tilkkuiluharrastuksen kasvamisesta: vuorikangas on aivan "uran" alkuvaiheilta jotain hassua neulajuttua ja päällinen edustaa sitä kuinka paljon olen saanut uusia ystäviä tämän harrastuksen myötä.

Minulla valmiiden koteloiden kooksi tuli n. 6x7" eli 15x18cm.

Kiitos tilkkuystävilleni!
On meillä hauska harrastus! Jatketaan.

Lumet on sulamassa, taas.

Onnellista Uutta Vuotta

Onnea tulevalle vuodelle!

Kukkien heleä vihreys tuntuu hyvältä.

Ja talonrakennus on jo aloitettu, sarjassa "kukkivat pihat". 

No onhan tämä talvikin mukavaa, sininen hämärä on aivan vertaansa vailla.

Terveyttä, hyvää mieltä ja onnistuneita ompeleita 

teille kaikille blogiystävilleni!
Kiitos kuluneesta vuodesta!