Onnellista Uutta Vuotta

Onnea tulevalle vuodelle!

Kukkien heleä vihreys tuntuu hyvältä.

Ja talonrakennus on jo aloitettu, sarjassa "kukkivat pihat". 

No onhan tämä talvikin mukavaa, sininen hämärä on aivan vertaansa vailla.

Terveyttä, hyvää mieltä ja onnistuneita ompeleita 

teille kaikille blogiystävilleni!
Kiitos kuluneesta vuodesta!

Joulujuttuja

Oma hankkima Amaryllis kukki pääosin jo ennen joulua. Kuten näkyy, ulkona ei ole vielä luntakaan.

Hyvin arvasitte sen, että joulupukki ehti kuin ehtikin käydä meilläkin. Kilttejä oli oltu. Tonttutyttö oli myös mukana, mutta kuvan julkaisulupaa en huomannut häneltä kysyä.

Tässä syksyn aikana oli hiukan puhetta kosmetiikkalaukun tekemisestä, onnistuiskohan sellainen...

Löytyihän se ohjekin netin ihmeellisestä maailmasta, julkaisijana Rebecca in bryanhousequilts, joten siitä sitten vaan hommiin. Aluksi oli kyllä aika epävarma olo, poikkesin nimittäin ohjeesta: a) tein isomman ja b) laitoin vielä kristallimuovin sisäpuolelle.

Vaihe vaiheelta edeten juttu rakentui, tässä on jo taskupussit ja vetoketju kiinni reunakaitaleessa.

Ensimmäinen "kilpikonnavaihe" tulee kun kansi sovitetaan vetoketjun yläpuoliseen kaitaleeseen, joka on jo paikoillaan eli siis reuna valmiina ja sitten jo kansikin kiinni.

Välillä olisin toivonut omistavani Wonder Clipsejä kuten Tiinatei - en tiedä olisko ompelu ollut helpompaa, mutta ei olis tarvinnut ähistä nuppineulojen kanssa. No sieltähän se laukku sitten kuoriutui toisen konnarakennelman sisuksista kun viimeisenä ulkopohjakin tuli paikalleen.  Olin varsin onnellinen aikaansaannoksestani. Saajakin taisi olla onnellinen, käyttökelpoisuudesta voidaan kuulla myöhemmin. Pitää varmaan kiittää ohjeen julkaisijaa, ohje oli ihan superhyvä. En olisi selvinnyt ilman sitä.

Toinen puheenaihe on ollut istuinsuoja sellaiseen vähän niinkuin Martin Crane -tyyppiseen tuoliin (ála Frasier). Oli haasteellista kun ei ollut sovitusmahdollisuutta, joten oma nojatuoli sai palvella sijaisena eikä tehty mitään tarkkoja muotoleikkauksia. On vain Ikean palasia kiinnitettynä lakanakankaalle vapain syketikkauksin, kulutustakestävä taustakangas ja vinonauhalla kantattuna. Toivottavasti palvelee tarpeensa.

Tavarakoreja tein syksyllä useita. Osa meni lahjakääreinä jakoon. Nämä eivät seiso yhtä tukevasti kuin Marlen, joka silittää kovikkeen antamaan ryhtiä, tai Tilkkurepun. Enpä tullut ajatelleeksi, ensi kerralla sitten. Ikean hirsikangas on näistä sen verran tukevaa että se pysyy aika hyvin pystyssä pehmeämmänkin vuorikankaan kanssa, ja kaikkein pienin sinivalkoinen kokonsa takia.

Mitäs kivaa sitten seuraavaksi... no maanantaina onneksi ehtii vielä Eija Kausen näyttelyyn Raumalle.

Toivottavasti olette toisetkin saaneet levätä ja nauttia Joulusta!
Mukavia loppuvuoden päiviä!

Joulurauhaa

Oikein hienoja joulupäiviä, herkuttelua, yhdessäoloa ja lepoa!

Jännittävää, tuleekohan joulupukki meille päin...

Lunta tuli kuitenkin!

(Nämä tontut on tehnyt Kati Pistemaa Limingasta.)

Kuusenkoristeet

Ehdinpäs levitellä koristeita yhteen pihakuuseen. Lumi vielä puuttuu, mutta siihen en pysty vaikuttamaan.

 

Sain pyöräytettyä muutaman patalapun, osin vanhoista aihioista, osin uutta punaista. Joku saattaa tunnistaakin uusia punaisia kankaitani. Taustakankaana on punaista pellavaa, paitsi niissä jotka ovat jonkun muun värisiä. Niin monta kaunista jouluista kangasta on vielä käyttämättä!

Vanhalta - siis sillä tavalla vanhalta että olemme tunteneet ensimmäisistä tilkkukursseistani asti - tilkkuystävältä sain kaunista joulutähtikangasta, joka suorastaan vaati päästä Marlen esittelemään hexapatalappuun. Saas nähdä, ehdinkö saada niitä valmiiksi joulukukkien kylkiäisiksi. Moni onkin innostunut kokeilemaan tätä mallia ja blogeissa näkee hienoja toteutuksia kun kangasvalinnat menee oikein nappiin (esim. tilkkureppu, tilkku&tilkku, neulanviemää).

Taatelikakku on tehty, kinkku ja kalat tilauksessa, eiköhän se joulu sieltä tule.

Tunnelmallisia joulunaluspäiviä!

Kiitos kaikista ihanista kommenteistanne ja tykkäämisistänne!

Omat värit

Tämä peittopinta on ollut lähes valmiina jo yli vuoden. Työ jäi silloin Maalaismysteerin jalkoihin ja sen jälkeen tuli niin paljon muutakin mielenkiintoista, että peitto sai muhia WIP -joukossa. Tätä ennen olin tehnyt sen verran sinisiä töitä että joku uskoi jo sinisen olevan minun lempivärini. Väärin väärin, ja todistaakseni sen otin esille kaikki ihanimmat ruskeat, roosat ja beessit mitä varastostani löytyi. Nämä ovat minun värejäni. Ja kuvaan on päässyt mökkimetsän kurvikas koivukin. Mies olis kaatanut sen jo, mutta toistaiseksi olen saanut estettyä. Minusta se on niin persoonallinen muiden tikkusuorien keskellä.

Malli on Easy Plaids by Chris Hawkins Victoriana Quilt Designs -sivuilta, mutta en löydä sieltä enää juuri tätä. Olin sentään tulostanut mallin että voin näyttää kuvankin. 

Lopulta minulla tuli peiton kooksi 143x203 cm kun sain vielä lisättyä leveyttä ennenkuin viimeistelin kerroksiksi. Välivanu on puuvillaa.

Tikkaukset kulkevat koripunonnan mukaan, taustapuolelta erottaa paremmin. Taustakangas on maitokaakaonväristä pehmeää puuvillaa eikä ole enää tikkaamistyön jälkeen silityssiisti, mutta niin miellyttävän tuntuinen.

Kalenterin luukkuja saa avata sellaista vauhtia että hirvittää. Olen aivan onneton viimehetken suorittaja. Siihen ei tule parannusta vaikka yrittäis kuinka! Jos niinku meinaa että jotain valmistuis jouluksi, mutta onneksi/toivottavasti päiviä on sen jälkeenkin.

Ahkeraa joulukuun viikkoa!

Kuudes joulukuuta

Hyvää ja onnellista Itsenäisyyspäivää!

Iloinen marraskuinen päivä

Jännittävää piristystä pimeään marraskuuhun: nimipäivä! Tänä vuonna se oli nimenomaan jännittävää, muutenhan se on juuri niin tuttu merkkipäivä kuin olla saattaa. Kaikki sen tietävät kun vähän nimeä vilkaisevat - jos nyt ylipäätään ovat nimipäivistä tietoisia. Jännittävyydestä kiitos Tiinateille Tilkkutie -blogiin, hän kutsui ja kokosi nimipäiväkangasvaihtoryhmät. Malttia tarvittiin että en avannut lahjojani ennen aikojaan, mutta kyllä kannatti, niin hauskaa se oli juuri oikeana päivänä! Toivottavasti toisetkin tulevat nauttimaan kirjeistään yhtä paljon kuin minä. Joutuvat raukat pyörimään odottelun tuskassa vielä kuukausia. Ja mitä ihanuuksia, harmi että ette ole hypistelemässä näitä! Onhan se hauskaa että kankaat voivat näin koskettaa! SUURKIITOS! Juodaan kahvit kun tavataan!

Toistaiseksi ainoa harmittava juttu on ollut se yksi lähetys joka ei mennyt Anitalle. (Mitataanko tahtomattamme Itellan onnistumisprosenttia?) Surkuhupaisaa että Itella hukkasi oman myymänsä lähetyslaatikon, asiallisista asiallisimman. Valitukseeni sain kohteliaan mutta hiukan nenäkkään vastauksen, kuinka tavallisessa postissa ei ole jäljitettävää koodia, kuinka valtavasti Itellalla on käsiteltävää postia ja kuinka he nyt kovasti selvittävät onko vastaanottajan tai lähettäjän osoite muuttunut. Me nyt sitten odotellaan kumman luo lähetys löytää - annetaan postille vielä mahdollisuus selvittää. Yksi kuukausi on vasta kulunut.

Tästä nimipäivästä vielä, juhlistimme perhepiirissä sitä jo sunnuntaina. Meitä on juhlijoita kolmessa polvessa, äiti, tytär/anoppi ja miniä (minulla tuo kaksoisrooli, jos ette arvannut). Kutsuimme pojat, miehet ja toisenkin miniän mukaan, ja olimme Carmeninae -kuoron konsertissa Joulun PuNaisena. Sellaista naisenergiaa! Järjestäjänäkin oli jalkapalloilevat tytöt.

Iloista nimipäivää 

kaikille joilla se on nyt - ja jokaiselle sitten aikanaan!

Sydämellinen kiitos kaikista ihanuuksista!

PS. Muutama päivä myöhemmin...

Pari ihanaa kirjettä tuli vielä samaan aiheeseen liittyen. Myöhästymisellä ei ole väliä, yhtä mieluista on sisältö! Kaunis kiitos ja kumarrus, niin olitte kaikki ajatelleet lämmöllä "sankaria". Ihan pakko näitä on nyt vähän aikaa tunnustella ja suunnitella mitä syntyy...

Mukavaa pikkujouluviikonloppua!

Karkkipapereista ja näyttelystä

Nyt olen tehnyt pienimuotoista vertailevaa tutkimusta. Voin kertoa että kaikki ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä eikä jälki ollut niin kaunista kuin monessa blogissa (esim. Tilkkululla, Tilkku&Tilkku, Pomada). Mutta en luovuttanut, käytin keräämäni paperit ja nyt minulla on karkkipaperipussukoita vaikka jakaa lähialueen lapsille tai jos ensi vuonna on harrastemessut niin siellä sitten.

Ensimmäiseksi ompelin vetoketjun Aluepäivillä rakentamaani tonttupintaan (paperit liimattu kontaktimuoviin ja toinen kontakti paperien toiselle puolelle). Heti aavistin että ei tule olemaan helppoa se ompelu ja oikeassa olin. Huippujäykän pinnan käsittely oli niin hankalaa että seuraavaksi päätin kokeilla samanlaista pintaa 2-osaisena Dumlena, jolloin vetoketjun laittaminen oli helppoa kuin mikä. Pussiksi ompelu meni hienosti, mutta oikeinpäin kääntäminen vaati edelleen aika riuskat otteet. Ihan kelvollinen pussi tuli.

Tässä vaiheessa oli posti jo tuonut Ullakasta tilaamani kristallimuovin. Otin Marittan ohjeet ja ompelin kettupapereita vanhalle lakanakankaalle. Kaksi virhettä, 1) lakanakankaan ei olisi tarvinnut olla niin kulunutta, vaan jämäkämpi olisi ollut parempi ja 2) tällä kertaa paperit olisivat saaneet mennä hiukan päällekkäin. Olin juuri järjestänyt paperit niin että ketunkuvat jatkuivat kauniina rivinä, niin enhän voinut nyt alkaa laittaan niitä päällekkäin (enkö?), joten tietysti paperien välissä on jokunen rako kun mikään ei oikein pysynyt paikoillaan, ei aluskangas eikä paperit. Nyt muovi oli kyllä huomattavasti pehmeämpää ja pussista tuli mukavan tuntuinen, joten uutta Dumlepintaa putkeen. Ja vielä HopeaToffeeta. Ja sama kontaktin kanssa. Se vahamainen paperi ei sitten tarttunutkaan kunnolla kontaktiin, joten muutamia ompeleita tarvittiin kiinnikkeeksi.

Kristallimuovi pinnassa

Paperit kontaktimuovin sisällä

Kävinkö varmasti kaikki kuopat? Nyt saa vetoketjujen ompelu riittää vähäksi aikaa.

Nämä kaksi muovitettua pintaa tulevat kyllä ihan eri käyttöön. Kontaktimuovinen ei ole moksiskaan pienestä kosteudesta, joten iso DaCapo-pussi pääsee mukanani uimahalliin. Kristallimuovinen on ehkä hienompi mutta kontaktin kanssa pussi syntyy nopeammin ja vähemmällä ompelulla - varsinkin näin ilman vuorta. Itse ompeleminen sujui kyllä molemmilla muoveilla.

Onnittelut jos jaksoit lukea raportin loppuun asti.

Täytyy kuitenkin vielä tunnustaa että ompelukone sai kuin saikin vaurion tässä tiimellyksessä: käännellessäni jäykkiä pusseja paininjalan alla langanpujottajasta räpsähti irti pari pienen pientä mutta tärkeää osaa. Nyt täytyy itse tähdätä lanka silmään.

Naantalin Kiltalla on näyttely Raisiossa Friisilän verstailla (ilmoitus löytyy Finn Quiltin sivuilta ja lehdestä). Ensi kertalaisena sinne oli vähän vaikea löytää osoitteen perusteella mutta onnistui. Mukava käsityöpaikka, monet kangaspuut ja ystävällisiä ihmisiä. Tilkkutöiden esittelylle ehkä haasteelliset tilat, mutta kannattaa käydä jos vielä ehtii ensi viikon aikana. Valitettavasti aukioloajat ei oikein sovi työssäkäyville. Esillä oli monia kauniita pieniä ja isompiakin töitä, eivätkä ne kaikki olleet esillä Aluepäivien näyttelyssä. Nyt pääsi tosi läheltä ihailemaan Piia Krausen kuumailmapalloa. Myös suosikkini siniruskea peitto oli siellä.

Lunta tai paremminkin räntää on luvassa, mutta mukavaa viikonloppua kuitenkin!

Testi

Samaa ihmettelyä kuin Kvilttaajakin blogissaan, kokeilen näiden pienten sukkien kanssa miten minulta onnistuu kuvan liittäminen.

Mukavaa viikonloppua - lumi antaa odottaa itseään!

Sukkia, sukkia

Villasukka-aika, ihan varmasti. Lahjaksi ja keräykseen. Kahdet treppenviertelit ja kolmet junasukat. Siinä soittelevat sävelmää kuusen oksalla. Runoilija Heli Laaksosen mielestä sukat ovat selvästi musikaalisia. Pienet harmaat näyttävät ihan lampaanvillasilta (ei huono sekään) mutta ovat ohutta ja pehmoista alpakan villaa.

No ei ihan tätä sävelmää, mutta jotain kuitenkin.

http://www.geocaching.com/geocache/GC1A4J8_ukko-nooa

Innostuin aikalailla kun selasin netissä Quiltmania No103 -lehteä. Siellähän oli käytetty minun viime talvena väsäämiäni salmiakkeja! Kuvan kuva on vähän epäselvä, mutta malli on Pennsylvania Bluestone ja suunnittelija Mieke Duyck.  Siltä istumalta asettelua kokeilemaan - tämä täytyy varmasti toteuttaa jossain muodossa jonain sopivana aikana. 

Reipasta marraskuun viikkoa!

Harrastemessut

Kaarinan kaupunki järjesti Hyvinvointi- ja harrastemessut keskiviikkoiltana Hovirinnan koululla. Kaikki kaupungissa toimivat harrastepiirit saivat tulla esittelemään toimintaansa. Siellähän me olimme tilkkukiltalaisetkin. Saimme pystytettyä oikein näyttävän osaston kun meiltä löytyy niin monenlaista rekvisiittaa. Almakin pääsi tuulettumaan ja lepuuttamaan kipeytynyttä jalkaansa. Ystävälliset Lionsit naapuriosastolta lainasivat hänelle pölkyn jalan alle.

Meillä oli monenmoista työn alla (huom. levottomat kädet kaikilla), mm. tähtiliinaa, tähtipeittoa ja japanilaista palapelikassipintaa. Demonstroimme kaikille työn ääreen pysähtyneille juuri sen blokin tekoa jota Töölön Tilkkupajan Soilekin on käyttänyt peitteeseensä.

Karkkipapereiden keruu osoittautui suureksi menestykseksi: niitä tuli myös naapuripöydiltä ja kauempaakin. Lapset kaivoivat taskun pohjia myöten alueella syömiensä karkkien paperit meille. Saalis oli 208 paperia. Harmi ettei meillä ollut valmiita pussukoita, pelkkä "Dumle-kangas" vain. Kuvasta piti näyttää mitä siitä tulee. Jäi vähän uskon/epäuskon asiaksi. Mutta kiinnostusta oli.

Saattaapa olla että joku tulee mukaan kiltaan hetikin ja monen mieleen jäimme kytemään.

Kiitos kiinnostuksestanne ja hauskasta palautteesta!

Rauhallista viikonloppua! Kylmenee, ei kylmene, kylmenee...

Talokassi

Miten mukavaa se onkaan innostua jostain toisen tilkkuilijan vihjeestä. Yksi kuva ja siitä se lähtee. Tässä menee kiitos Marittalle Tilkkulullaan. Samalla lailla kuin häntä, kuva kiehtoi myös minua. Ei minulla ko. kirjaa ole mutta kuvan perusteella lähdin rakennushommiin. Minun ruutuni ovat vähän isompia, valmiina 7.5 cm ja taloja vähemmän. Aikaa on vierähtänyt talojen rakentamisesta ja muita juttuja on ollut monia tässä välillä, mutta niin vain sain punnerrettua tämänkin valmiiksi. Eniten tässä hidasti kun se kassikurssi on vieläkin käymättä mutta en enää malttanut pitkittää valmistumista. Tuli mitä tuli. Siinä ne tönöt nyt sitten pönöttävät öisen tähtitaivaan alla. Kassi on kooltaan 42 cm korkea ja 37 cm leveä, soikea pohja leveimmillään 15 cm. Välissä tukevaa huopaa ja sisällä on yksi vetoketjutasku. Aika hankalaa oli purkaa mustaa ommelta. Kyllä piti ledilamppua asetella sopivaksi. Erityisesti pohjan kiinnittämisessä piti vähän korjata. Viimeiseksi vielä yläreunan kaitale tuli liian kapea, mutta en lähtenyt enää purkamaan vaan levensin kaitaletta toisella. Ylimääräinen sauma ei paljon näy: kauneusvirhe eikä haittaa omaa käyttöä.

Kesällä tein lapsenpeittoja ja se oli se värikäs versio joka lähti isomummun matkaan. Päävärien kohdalla on tikkauksena sydän ja välivärien kohdalla Hannun vaakuna. Vaakunasta tykkään erityisesti vaikka sen tikkaaminen vaatii aikamoista työn pyöritystä (käsin tikattuna).

Reipasta marraskuuta, tsemppiä pimeneviin päiviin!

Ruskeaa sokeria

Huomaan että Missouri Quilt company'n hupaisat videot saavat minut usein innostumaan. Mainos on täyttänyt tehtävänsä, tosin mitään rahaliikennettä ei ole kulkenut meidän välillä. Tämä Jelly Roll -kilpa-ajo oli niin hauska että sitä piti heti kokeilla, varsinkin kun sattui juuri olemaan käsillä uusi nauharulla batiikkeja nimeltään "Brown Sugar" (Hoffmann Bali Pop). Koska minulla oli myös palanen mustaa batiikkia, tein 2 -mallin mukaan.

 

Tietysti olin jo avannut rullan ja sekottanut nauhojen järjestyksen niin että ihan ohjeen mukaan tämä ei enää mennyt. En myöskään pystynyt kovin pitkälle järkeilemään mikä nauha tulee minkäkin viereen! Kun rulla oli ommeltu, totesin että ei riitä peitteeksi. Jatkeen laittaminen olikin sitten vähän hankalampaa.  Ei se että leikkasin itse samanlevyistä kaitaletta samansävyisistä batiikeista, vaan täytyi vähän mittailla että tulee sopivan levyinen palanen, kun hurisuttelee niitä pinnaksi. Mutta hauskaa oli ja nopeasti tuli tilkkupintaa! Mitään en kuullut jos joku puhui tai puhelin soi, niin oli tiukka kisa. Videon vauhtia en voittanut.

Muutama metri nauhaa, missä päät?

Aluepäivillä Naantalissa sain karkkipaketissa tilkkulehden. Sieltäpäs löytyikin oiva ohje minulle! Oli juuri meneillään reunakaitaleen ompeleminen tähän peittoon niin pääsin heti kokeilemaan. Kyllä tämä varmaan on tuttua kokeneille tilkkuilijoille mutta minulle uuden oppimista. Kirjaan tekemisen tähän jos juttu meinaa unohtua ja lehti häviää arkistoihin. (Jos minulle on tämä jo opetettu aiemmin, niin anteeksi että olen unohtanut...)

1. Kaitaleen alku- ja loppupäästä jätetään kiinnittämättä n. 10 cm.
2. Mitataan kaitaleen leveys avattuna. Alkupään reuna leikataan suoraksi (jos se ei jo ole sitä) ja loppupää asetetaan päälle. Mitataan kaitaleen leveyden verran päällekkäistä loppupäätä ja leikataan suoraksi.
3. Ommellaan vinonauhan tavoin päät yhteen.
4. Reunakaitale on valmis kiinnitettäväksi. Voilà!

Liitos onnistui niin hyvin että eipä juuri erota missä yhdistäminen tapahtui verrattuna tavalliseen jatkeeseen. Reunakaitaletta miettiessäni huomasin että olen tainnut ennenkin tehdä tämän värisiä töitä kun varastoista löytyi sopivia vinonauhan pätkiä aivan tarpeeksi! Ikean ohut puuvilla on minusta mukavan kevyt taustakangas.

Takaa, ruskea+ruskea on alun ja lopun liitos

Päältä

Peiton kooksi tuli lopulta 137x210 cm. "Ruskea sokeri" on nostalginen juttu opiskeluajoilta kun olin usein kesätöissä sokeritehtaalla.

Kiitos mukavista kommenteistanne edellisiin postauksiin!

Aurinko paistaa tänään niin ihanasti. Toivottavasti sitä riittää viikonlopuksi asti!

Jättiagaave ja sen kaverit

Ruissalossa Turun Yliopiston Kasvitieteellisessä puutarhassa on kukkinut Jättiagaave. Ehdittiinpäs katsomaan juuri ennenkuin se kuolee. Se nimittäin valmistautuu kukkimiseen kymmeniä vuosia ja kuolee sitten koko kasvi kun saa kukkimisensa valmiiksi. Onneksi fiksut kasvitieteilijät olivat ottaneet huomioon että emme kaikki osaa tunnistaa kyseistä kasvia ja olivat laittaneet kunnon kyltin. Muuten olisimme voineet erehtyä luulemaan jotain toista korkeaa latvassakukkivaa kyseiseksi ihmekukaksi - siis ihan helposti. Kukkavarsi kasvaa nopeasti sitten kun sen aika on koittanut. Alemmat kukinnot ovat jo lakastuneet, vain ihan latvassa 6 metrin korkeudessa on enää tuoreita. Ampiaisten avulla yritetään saada aikaan siemeniä uutta kasvia varten. En erottanut mitään sivuversoja mutta saattoihan niitä silti olla. Tämä puutarha haluaa kasvattaa kasvinsa siemenestä.

Toinen hyvä bongaus oli kukkiva jättilumme. Sen kukinto kestää vain 2 päivää. Se sentään kukkii useammin kuin jättiagaave eikä kuole kukittuaan. Lamppu antoi keltaista väriä, oikeasti kukka on hennon vaaleanpunainen toisena elinpäivänään.

Puutarhassa on hauska kuvata kaikenmaailman ihmeellisyyksiä. Onneksi on joku tuttu kukkakin että voi tuntea tietävänsä jotain. Aina kannattaa kuitenkin vilkaista nimilappua ettei levitä väärää tietoa.

Kohta ei tarvita eväitä retkelle, puutarhan sato on jo kypsymässä.

 
Aulasta saa ostaa taimia, kun haluaa aloittaa oman puutarhan kasvattamisen (taas keltainen valo).

Tänä syksynä on väriä riittänyt!

Mukavaa alkanutta viikkoa!