Satokausi

Kalenterin mukaan on syksy alkanut. Kirjaan tänne nyt kassit ja pussit joita tuli tehtyä kesän mittaan. Mukava ne on laittaa muistiin. Kävi niin että kun lopetin valokuvaamisen tänne, ei löytynytkään mitään tietoa mistä langasta yhdet kauniit sukat oli tehty. Viimeistä hippua myöten lanka oli käytetty eikä jäänyt jälkeä, mitä se oli tai mistä hankittu. Muistiinpanot ovat tärkeitä, m.o.t.

Kaksi kassia: ylempi on Almandiinin japanilaisesta kankaasta ja alempi pehmeitä nahkapaloja. Molemmissa on nahkasangat, jotka ostin viime syksynä Lankavalta Tampereen messuilla. Vetoketju sulkee kassien suun. Pitkät välikaitaleet nahkapinnassa helpottivat saumanvarojen kohtaamisia. 

Kankainen seisoo tukevasti itsekseen kun siinä on välissä Peekaasta vuosi sitten hankittua laukkuvahviketta.

Nahkaan minun ei pitänyt enää tarttuakaan, mutta eipä ne palavarastot olleetkaan tyhjiä. 

Kuin ihmeen kaupalla kahdesta (!) kenkälaatikosta löytyi aika ihania paloja. Ne oli niin pehmeää nahkaa että piti silittää vahvikekangas jokaisen palan taakse ennenkuin ompeleminen onnistui. 

Pohjan laitoin vähän tukevammista paloista. 

Tästä nahkapalakassista tuli paremman kokoinen kuin edellisellä kerralla 2020, 

nyt 42 cm korkea.

Punaisessa lompakossa kokeilin s.o.t.a.k-mallia Essex wallet. 

Sujuvaa oli, kuten muutkin hänen ohjeensa.

Nämä "kivet" on näyttäneet niin mukavilta Pinterestin kuvissa että ajattelin kokeilla. 

Laitoin 100g-vanun täytteeksi ja keräsin jämäpaloja. Kuinka pieniä batiikkeja säästänkään!

Pinnan käytin pussukkaan, jonka kooksi tuli 28x26cm, samalla mallilla kuin solmiopussukat alkukesästä. 

Ehkä teen tätä kivipintaa vielä lisää.

Seuraavaksi tuli vastaan tummia MM-neliöitä. 

En muista mitä niistä oli suunnitteilla, mutta pussukaksi ne nyt jalostui. 

Tukena on sama materiaali kuin yo. kassissa. 

Periaatteessa tein Noodleheadin avointa mallia, mutta vahingossa vetoketjun häntä jäi vuorin alle, niin annoin olla siellä. Aika kookas tuli, 30x23cm (lxk), pohja 8x23cm.

Varmaan jo toista vuotta on ollut kogin-kuviopinta valmiina tähän pieneen kukkaroon, 10x8cm. Punnersin valmiiksi pussiksi japaninkielisen ohjeen mukaan (kuvien avulla) ja sain kehyksenkin paikalleen, jotenkuten. Ohjeessa tehtiin kuvio vain yhdelle puolelle, mutta tein saman kogin-merkkauksen toisellekin puolelle. Lanka vain on vähän eri. Tämä sininen on mallin mukainen puoli.

Sitten olikin vuorossa pitkulaisempi pussi.

Tein ensin oikein ison 33x16x9 cm ja perään sinisen vähän pienemmän. 

Välissä on patalappuhuopaa. Se on oikein mukavan taipuisaa.

Näissä on ohjeena Olivia pouch sotak-malleista. Sinisessä tikkaus "piilottaa" sauman toisella sivulla.

Vielä yksi valas-tyyny. Tähän olin joskus ottanut talteen ilmaisen ohjeen verkosta. 

Kangas on aitoa 60-lukulaista Marimekkoa. Leikkasin omasta mekostani.

Tyyny on 60 cm pitkä pyrstöstä leukaan. Tilavuutta tulee lisää välikaitaleella ja saumoissa kiertää terenauha.

Mukavasti meni kesä.

Hyvää syksyä!

Rivissä

Ajatus kuvioriveistä oli muhinut mielessä jo jonkin aikaa 
ja sitten tuli vastaan jossain fb-ryhmän kuvassa kiehtova malli pienistä erivärisistä blokeista. 

Little Bitty Love by Paula Stoddard

Tämä on niin minua varten! 
Joku sanoo heti "olen tehnyt tuon jo 10 vuotta sitten". Ihan varmaan ja hyvä niin, 

mutta silloin oma tilkku-urani oli vasta lapsen kengissä 

enkä sattunut osumaan paikalle.

Malli on siis vuodelta 2015, Quilt Magazine'n quilt-along-vuosiprojekti. 

Se löytyy vieläkin ilmaisena ohjeena verkossa, Bitty Blocks -nimellä.

FinnQuilt alkoi julkaista sivuillaan myös rivipeitto-ohjetta.
Ihan mukavaa, mutta liian myöhään minulle, näiden blokkien teko oli jo hyvässä vauhdissa.

"Bitty Blocks" kuvioita on myöhemmin julkaistu lisääkin.

Tein peittoon myös "käärmepolun". Blokki oli mukava tehdä, turhaan olen sitä vältellyt.

Polku johdattikin minut peiton lopulliseen värien järjestelyyn.

Suunnitteluseinällä oli ahdasta.

Rivit ovat valmiina...

...ja sitten odottavat rullalla jatkojalostusta.

Tikkasin koneella riveittäin ja yhdistin rivit kaitaleella.

Tietenkään en saanut kaikkia rivejä ihan millin tarkasti yhtä pitkiksi. 

Ihmehän se olisi ollut, täytyi tyytyä sovittelemiseen ja pieneen epätarkkuuteen.

Nämä ovat kuin monen maun makeisia, enimmäkseen ilopillereitä.

Minulle näissä Bitty Blocks sykkii "Elämän ilo". Peiton koko on 125x172 cm.

Iloista kesää!

Ps. Lähetin kuvan peitosta Finnquiltin Tilkkutyöbiennaaleen 2025.

Nesessäärit

Kun lähes pari vuotta sitten tyhjensimme sisarusteni kanssa isän kotia, otin sieltä huostaani hänen solmionsa ja arvelin, että voisin jakaa niitä heille jossain muussa muodossa.

Se toteutui nyt. 

Purin solmiot auki, pesin ja silppusin silitetyt palasiksi. 

Järjestelin tukikankaan päälle,

 tikkasin huovan ja vuorikankaan kanssa ja ompelin nauhaa rajoille. 

Itse pussi tuli Vaasan Tilkkupäivillä 2022 saamani opastuksen mukaan.

Silkkiset palaset olivat kovin kurittomia. 
Pyrkivät esiin nauhan alta ja jouduin monta kertaa laittamaan tukiompeleita. 
Olisi pitänyt olla isompia paloja, mutta ajatus tässä nyt oli tärkein.

Kolme nesessääriä on nyt valmiina.

Muistot elää papan solmioissa: oli häitä, 

ristiäisiä, rippijuhlia, ylioppilasjuhlia, syntymäpäiviä,

hautajaisia ja se solmio joka oli isälle kaikkein mieluisin.

Toukokuussa kävimme Helsingissä Reidar Särestöniemen 100v näyttelyssä 
Didrichsen'in taidemuseossa. Vahvoja töitä, ihan kaikki.

Tunturimaisemat puhuttelivat minua eniten.

Maailman ranta, 1970

Asuntokaltio 1977

Sudet laulavat viimeisen laulunsa, 1974

Näyttelytiedoissa "...se on minun kulmatöitä. ja siitä voisi sanoa että huikeampaa ikävää ja tuskaa ei ole mishän. Ja komeampaa kuutamoa ei perkele nouse mishän minun tauluissa."

Talon ikkunoistakin avautuu hieno maisema. 

Tällä kertaa meri on vihreä.

Tätä kirjastonurkkausta voisi vaikka kadehtia!

Oikealla näkyvä epäselvä juova on suihkulähteen vesipatsas.

Kiinanpionien kukintaa meillä.

Mukavia kesäpäiviä!

 

 

Kukkahattutäti

Nyt saa kesä tulla. 

Uusi kukkahattu suojaa auringonpaahteelta.

Pitää vain varoa ettei mehiläiset luule oikeiksi kukiksi.

Ompelupöydällä lojui kaksi kassakuittien avulla tehtyä pintaa, ruskea ja liila. 

Niistä kokeilin yhtä youtuben pussukkamallia. 

Näppärästihän nuo tuli ja tukevasti seisovat itsekseen, 

mutta saumanvarat sisällä piti peittää vinonauhalla ja 

se vaati vähän sorminäppäryyttä kun pussi oli niin tukeva. 

Aurinkolaseille kokeilin vinovetoketjullista ohjetta kun 

se niin kovasti muistutti vanhaa tabletinsuojamallia. 

Nojoo, tukeva tuli siitäkin laukkuhuovan kanssa.

Edellinen sato ei ole vielä ihan kypsää kun on aikeissa jo tulla uusia sitruunoita.

Kukkia tulee ainakin 50 ja tuoksu on sen mukainen.

Suorastaan tyrmäävä.

Kaunista Äitienpäivää!

Auringon lämpöä odotellen.

Simply Woven II ja retkiä

Kun aikoinaan 2019-2020 tein Simply woven -peittoa, minua jäi kaivelemaan epätarkkuus. Se on helppo ja sujuva malli, mutta vaatii kyllä kohtuullista tarkkuutta saada nauhat jatkumaan blokista toiseen.

KaffeFassett-fb-ryhmässä näin iloisen keltaisen peiton ja innostuin leikkaamaan omiakin KF-kankaitani 2,5" nauhoiksi. Aiempi nauhapeittoni oli sammaleisen samea. Tästä piti tulla aivan muuta.

Vihreimmät värit Kaffea ja Philip Jacobs'ia säästin vielä varmuuden vuoksi Kaffen "Lehtien peittämät ruusut" -peittoon omenapuiden siimeksessä. Siitä olen haaveillut suurin piirtein koko tilkku-urani.

Nauhat osuivat nyt paremmin kuin ekalla kerralla. Ei ihan täydellistä, mutta parasta mihin pystyin.

Punaista, sinistä, violettia ja keltaista, ruskeaakin taitaa olla häivähdys, tämän värikkäämpää ei minulta synny. 

Reunassa on oranssia ja violettia, peiton kankaita.

Takakangas on sentään harmaa, italialaista paitakangasta. Se on mukavan tuntuista ja tarpeeksi leveää ettei tarvita jatkopaloja. Peiton koko on 120x150 cm.

Muutamia mukavia malleja olen tehnyt useampana versiona. Tämä oli nyt tällä kertaa tässä - enää en jää murehtimaan nauhojen kohtaamattomuuksia.

Tässä yksi kuva-arvoitus:

Missä mahtavat olla nämä portaat?

Helpottaako jos sanon että kutsutaan Sirenin portaiksi?

Yhden pisteen vihje: löytyy Helsingistä.

Samassa rakennuksessa on monia upeita marmoriportaita ja saleja. 

Arvokkaat puitteet ja tärkeä työpaikka. 

Keksit jo: eduskuntatalo. Oli mukava nähdä sisältäkin. Opastus oli huippuluokkaa.

Kävimme myös Tove Janssonin Paratiisissa HAM:ssa. Siellä sai kyllä hyvän kuvan ahkeruudesta, huumorista ja lämmöstä, millä hän työtään teki.

Sähköyhtiö tilasi ruokasaliin freskon, vapaat kädet taiteilijalle. Mutta tämä kuva ei kelvannutkaan. Eihän siinä ole mitään sähköstä!

Tove teki toisen. Se kelpasi. Oli sähköä ja insinööritkin olivat päässeet mukaan!

Joskus täytyy käydä katsomassa Teuvan kirkon alttaritaulua. Senkin tekovaiheista on mielenkiintoinen tarina.

Retki II:

Kiltalaisten kanssa teimme retken Maskuun Kerttu Pietilän Ilosen harmaata -näyttelyyn. Nimi täytti lupauksen. Ihastelimme tilkkujen asettelua ja kaikkia värejä. Kolme peitoista olin nähnyt viime syksynä Raisiossa Naantalin killan 30v-näyttelyssä ja esitellyt myös täällä. Olin siis ihaillut niitä jo silloin, m.o.t.

Meillä on killassa eräs joka osaa tehdä kahvipusseista mitä vain. Olen vienyt hänelle aina Kulta-Katriina-pusseja kun tiedän että jotain pussimallia tarvitaan paljon jos haluaa käyttää tiettyä kuviota. Nyt sain yllätyksenä kauniin korin! 

Katsokaa kuinka somat kultaiset koristeet!

Asettelussa on huomioitu myös paketeissa tapahtunut muutos: 

pohjaväri on muuttunut kiiltävästä mattaan.

Mukavia retkiä teillekin!