Sivut

03 lokakuuta 2025

Tuumasta toimeen


Muiden töiden ohella on vähitellen rakentunut tuumapalapeittokin, 


Tikkasin blokki kerrallaan ja yhdistin kaitaleilla.


Blokkien takakankaana käytin harvemmin käytettyjä kankaita, joiden pinta oli miellyttävän pehmeä. Näin takapuolestakin tuli oma tilkkupeitto. Harkitummin valittujen kankaiden kanssa siitä olis voinut tulla vaikka kuinka hieno, mutta nyt mentiin varastopaloilla. Tikatessa ei vielä ollut blokkien järjestyskään selvillä.


Välikaitaleet laitoin ensin oikealle puolelle ja sitten takapuolelle.  
Toisen reunan ompelin taakse käsin kun en halunnut näkyvää ommelta välikaitaleeseen.


Pieniä paloja tuli se 4480 ja laskin että suunnilleen 600 eri kangasta. 
Jotain on vain se yksi pala, joka oli jokin näytetilkku. 
Jossain blokissa on vain muutamaa kangasta kun toisessa voi olla 60 erilaista. 


Rivit olivat välillä taas rullalla odottamassa jatkoa.


Reunassa on pelkkä vinonauha.


Valmis etupuoli ja...


...takapuoli. Peiton koko on 140x200 cm.
Pinnasta näkee että olen käyttänyt paljon punaisia kankaita.


Tämä oli monessa mielessä varastojen hyödyntämistä: 
1.5 tuuman paloja, täytevanupaloja, takakankaita ja välikaitaleita myöten. 
Näkyykö varastojen vähenemisenä? Huonosti. Ei auta kuin jatkaa harjotuksia.


Harrastusten täyteistä syksyä!



Tämän vuoden viimeiset keltavahverot.
Toivottavasti suppilovahveroita vielä nousee.


 

02 syyskuuta 2025

Satokausi

Kalenterin mukaan on syksy alkanut. Kirjaan tänne nyt kassit ja pussit joita tuli tehtyä kesän mittaan. Mukava ne on laittaa muistiin. Kävi niin että kun lopetin valokuvaamisen tänne, ei löytynytkään mitään tietoa mistä langasta yhdet kauniit sukat oli tehty. Viimeistä hippua myöten lanka oli käytetty eikä jäänyt jälkeä, mitä se oli tai mistä hankittu. Muistiinpanot ovat tärkeitä, m.o.t.



Kaksi kassia: ylempi on Almandiinin japanilaisesta kankaasta ja alempi pehmeitä nahkapaloja. Molemmissa on nahkasangat, jotka ostin viime syksynä Lankavalta Tampereen messuilla. Vetoketju sulkee kassien suun. Pitkät välikaitaleet nahkapinnassa helpottivat saumanvarojen kohtaamisia. 


Kankainen seisoo tukevasti itsekseen kun siinä on välissä Peekaasta vuosi sitten hankittua laukkuvahviketta.
Nahkaan minun ei pitänyt enää tarttuakaan, mutta eipä ne palavarastot olleetkaan tyhjiä. 
Kuin ihmeen kaupalla kahdesta (!) kenkälaatikosta löytyi aika ihania paloja. Ne oli niin pehmeää nahkaa että piti silittää vahvikekangas jokaisen palan taakse ennenkuin ompeleminen onnistui. 


Pohjan laitoin vähän tukevammista paloista. 
Tästä nahkapalakassista tuli paremman kokoinen kuin edellisellä kerralla 2020, 
nyt 42 cm korkea.


Punaisessa lompakossa kokeilin s.o.t.a.k-mallia Essex wallet. 
Sujuvaa oli, kuten muutkin hänen ohjeensa.



Nämä "kivet" on näyttäneet niin mukavilta Pinterestin kuvissa että ajattelin kokeilla. 
Laitoin 100g-vanun täytteeksi ja keräsin jämäpaloja. Kuinka pieniä batiikkeja säästänkään!





Pinnan käytin pussukkaan, jonka kooksi tuli 28x26cm, samalla mallilla kuin solmiopussukat alkukesästä. 
Ehkä teen tätä kivipintaa vielä lisää.


Seuraavaksi tuli vastaan tummia MM-neliöitä. 
En muista mitä niistä oli suunnitteilla, mutta pussukaksi ne nyt jalostui. 
Tukena on sama materiaali kuin yo. kassissa. 


Periaatteessa tein Noodleheadin avointa mallia, mutta vahingossa vetoketjun häntä jäi vuorin alle, niin annoin olla siellä. Aika kookas tuli, 30x23cm (lxk), pohja 8x23cm.


Varmaan jo toista vuotta on ollut kogin-kuviopinta valmiina tähän pieneen kukkaroon, 10x8cm. Punnersin valmiiksi pussiksi japaninkielisen ohjeen mukaan (kuvien avulla) ja sain kehyksenkin paikalleen, jotenkuten. Ohjeessa tehtiin kuvio vain yhdelle puolelle, mutta tein saman kogin-merkkauksen toisellekin puolelle. Lanka vain on vähän eri. Tämä sininen on mallin mukainen puoli.


Sitten olikin vuorossa pitkulaisempi pussi.
Tein ensin oikein ison 33x16x9 cm ja perään sinisen vähän pienemmän. 
Välissä on patalappuhuopaa. Se on oikein mukavan taipuisaa.


Näissä on ohjeena Olivia pouch sotak-malleista. Sinisessä tikkaus "piilottaa" sauman toisella sivulla.


Vielä yksi valas-tyyny. Tähän olin joskus ottanut talteen ilmaisen ohjeen verkosta. 


Kangas on aitoa 60-lukulaista Marimekkoa. Leikkasin omasta mekostani.
Tyyny on 60 cm pitkä pyrstöstä leukaan. Tilavuutta tulee lisää välikaitaleella ja saumoissa kiertää terenauha.


Mukavasti meni kesä.

Hyvää syksyä!






08 heinäkuuta 2025

Rivissä


Ajatus kuvioriveistä oli muhinut mielessä jo jonkin aikaa 
ja sitten tuli vastaan jossain fb-ryhmän kuvassa kiehtova malli pienistä erivärisistä blokeista. 

Little Bitty Love by Paula Stoddard

Tämä on niin minua varten! 
Joku sanoo heti "olen tehnyt tuon jo 10 vuotta sitten". Ihan varmaan ja hyvä niin, 
mutta silloin oma tilkku-urani oli vasta lapsen kengissä 
enkä sattunut osumaan paikalle.
Malli on siis vuodelta 2015, Quilt Magazine'n quilt-along-vuosiprojekti. 
Se löytyy vieläkin ilmaisena ohjeena verkossa, Bitty Blocks -nimellä.

FinnQuilt alkoi julkaista sivuillaan myös rivipeitto-ohjetta.
Ihan mukavaa, mutta liian myöhään minulle, näiden blokkien teko oli jo hyvässä vauhdissa.


"Bitty Blocks" kuvioita on myöhemmin julkaistu lisääkin.
Tein peittoon myös "käärmepolun". Blokki oli mukava tehdä, turhaan olen sitä vältellyt.
Polku johdattikin minut peiton lopulliseen värien järjestelyyn.


Suunnitteluseinällä oli ahdasta.


Rivit ovat valmiina...


...ja sitten odottavat rullalla jatkojalostusta.


Tikkasin koneella riveittäin ja yhdistin rivit kaitaleella.


Tietenkään en saanut kaikkia rivejä ihan millin tarkasti yhtä pitkiksi. 
Ihmehän se olisi ollut, täytyi tyytyä sovittelemiseen ja pieneen epätarkkuuteen.


Nämä ovat kuin monen maun makeisia, enimmäkseen ilopillereitä.


Minulle näissä Bitty Blocks sykkii "Elämän ilo". Peiton koko on 125x172 cm.


Iloista kesää!


Ps. Lähetin kuvan peitosta Finnquiltin Tilkkutyöbiennaaleen 2025.


08 kesäkuuta 2025

Nesessäärit


Kun lähes pari vuotta sitten tyhjensimme sisarusteni kanssa isän kotia, otin sieltä huostaani hänen solmionsa ja arvelin, että voisin jakaa niitä heille jossain muussa muodossa.

Se toteutui nyt. 


Purin solmiot auki, pesin ja silppusin silitetyt palasiksi. 
Järjestelin tukikankaan päälle,
 tikkasin huovan ja vuorikankaan kanssa ja ompelin nauhaa rajoille. 




Silkkiset palaset olivat kovin kurittomia. 
Pyrkivät esiin nauhan alta ja jouduin monta kertaa laittamaan tukiompeleita. 
Olisi pitänyt olla isompia paloja, mutta ajatus tässä nyt oli tärkein.


Kolme nesessääriä on nyt valmiina.
Muistot elää papan solmioissa: oli häitä, 
ristiäisiä, rippijuhlia, ylioppilasjuhlia, syntymäpäiviä,
hautajaisia ja se solmio joka oli isälle kaikkein mieluisin.







Toukokuussa kävimme Helsingissä Reidar Särestöniemen 100v näyttelyssä 
Didrichsen'in taidemuseossa. Vahvoja töitä, ihan kaikki.


Tunturimaisemat puhuttelivat minua eniten.



Maailman ranta, 1970



Asuntokaltio 1977



Sudet laulavat viimeisen laulunsa, 1974

Näyttelytiedoissa "...se on minun kulmatöitä. ja siitä voisi sanoa että huikeampaa ikävää ja tuskaa ei ole mishän. Ja komeampaa kuutamoa ei perkele nouse mishän minun tauluissa."




Talon ikkunoistakin avautuu hieno maisema. 
Tällä kertaa meri on vihreä.


Tätä kirjastonurkkausta voisi vaikka kadehtia!
Oikealla näkyvä epäselvä juova on suihkulähteen vesipatsas.


Kiinanpionien kukintaa meillä.


Mukavia kesäpäiviä!