Kanadassa

Asemapaikkana meillä oli neljä kaupunkia,
Toronto, Ottawa, Quebec City ja Montreal.
Nämä kuvat eivät ole aikajärjestyksessä, vaan yrittävät kertoa jotain
kaupungeista, luonnosta, eläimistä, ihmisistä, jääkiekosta, taiteesta ja ruuasta.
Noin niinkuin pintaa raapaisten.


Toronton maamerkki, oliskohan maailman kuudenneksi korkein rakennelma.


Suomalaisille merkittävä on Toronton kaupungin talo.
1960-luvun alussa Viljo Revell voitti arkkitehtikilpailun 420:sta osallistujasta
(2 kaarevaa korkeaa rakennusta ja keskellä matala osa)
Edessä torontolaisten "kansalaistori"


Sanoin "2 korkeaa rakennusta" mutta tornista otetussa kuvassa ne jäävät kovin mataliksi:
vasemman reunan keskivaiheilla, Sheraton -hotellin punaisen nimikyltin takana.
Siinä Sheratonissakin oli yli 40 kerrosta - onneksi saimme asua 16.:ssa!

Kullan värinen talo keskellä on todellakin kultaa. 
Rikas pankkilaitos ei tiennyt mihin olisi rahojaan laittanut, 
niin päällysti sitten talonsa lasipinnan kullalla.


Iltavalaistusta


Uusin trendi on rakentaa seinät kokonaan lasista.
Hyvin peilaa!


Mietimme, kuka pesee ikkunat? Oma ammattikunta kuulemma, 
nämä miehet taisivat olla jossain muussa huoltotyössä.


Pienemmissä kerrostaloissa portaikot ovat ulkona.


Kaksikerroksisten omakotitalojen toinen kerros näytti usein tältä.


Tämä kerrostalo rakennettiin Montrealin olympialaisten aikaan.
Opiskelijan päättötyö, 
jokaisessa asunnossa itsenäinen sisäänkäynti ja terassi.
Siis ei mitään yhteistä rappukäytävää.


Alkuperäiskansojen "tienviittaa" nimeltään Inukshuk, arvostetaan.


Quebec Cityn kuvatuin hotelli, tuo tuolla ylhäällä.
Funikulaarilla pääsi täältä alhaalta yläkaupunkiin,
 jos ei maistunut kävely "niskantaittoportaita".


Tätä olisin voinut taas arvuuttaa.
En ole koskaan ennen nähnyt alumiinisia kirkon torneja.


Sisällä Ottawan Notre Dame -katedraalin "tähtitaivas" on todella kaunis.
Marmorilta näyttävät pylväät ovat kaikki maalattua puuta.


Montrealin Notre Dame on koristeellisimpia katedraaleja mitä olen nähnyt.
Täällä vietetään ylellisimmät häät, mm. Celine Dion'in.
Kuvassa pala alttarikupolia.


Luonnon ihmeistä pitää tietysti nähdä Niagaran putoukset.
Täytyy olla vähän höyrypäinen, että lähtee tynnyrissä tähän nieluun.
Putous ei ole maailman suurin, mutta vesimassat ovat valtavat.


Laiva-ajelulla käytiin rankkasateessa.


Meillä oli kaikilla samanlaiset sadeviitat.
Tässä taustalla oleva putouksen osa on USA:n puolella.


Ylhäälläkin kastui kun tuuli leikitteli turistien kustannuksella.


Ontario-järvi kimalteli auringon valossa, ihan kuin meidän merimaisema.


Tämäkin voisi olla Turun saaristosta.


Olimme Kingston'sta Thousand Islands -veneajelulla (ei tällä purjeveneellä), 
mutta epäselväksi kyllä jäi missä ne kaikki tuhat saarta on.
Mutta uskotaan kun kerran niin sanotaan.


Nopeasti nyt, kuka meistä on kaunein?
Vikkeliä olivat ainakin.
Eivätkä ole Kanadan omia kaloja, veikkaisin.


Mutta kuka sieltä tulee?


Sahahai, päivää vaan!


Pieni yrmeä hymy töllistelijöille.


On meitä täällä muitakin haita.


Ja kilpikonnia.
Kaikki sulassa sovussa Toronton Aquarium'in valtavassa altaassa.
Töllistelimme niitä tunnelista.


Nämä hummerit oli pyydystetty ravintolaa varten.


Ja hänen työnään on sylkeä suihkulähteessä.


Hän sai vilvotella miljoonakaupungin helteessä.



Salvador Dalin norsu oli myytävänä, 
3,6 milj.dollaria niin olisi saanut mukaansa.



Siirryttiin taiteen puolelle, mutta jatketaan eläimillä.
Kanadan kansallisgalleria Ontariossa ja torilla 
Louise Bourgeois'in jättiläishämähäkki "Maman",
jolla on 26 valkoista marmorimunaa.
Maailmassa on 7 paikkaa missä tämä on pysyvästi esillä ja 
lisäksi vaihtuvia paikkoja. Moni on varmaan törmännyt.



Minä vahdin kuka menee Jazz-ravintolaan syömään.



Minut on tehty ihan vaan syötäväksi.


"Syötävän ihania" ovat myös retkellä olevat lapset.


Quebecin lähellä olevaan hienoon intiaanireservaattiin on rakennettu
turisteja varten alue, jossa esitellään alkuperäiskansojen historiaa.


"Pitkä talo" muistuttaa hämmästyttävästi viikinkien asumuksia.


Intiaaneilla oli myös sauna.
Siellä miehet istuivat ja heittivät löylyä kuumille kiville.
Neuvoteltiin ja puhdistauduttiin.

Pahojen henkien pelottelemiseksi alkuperäiskansat käyttivät naamareita.

Turistit odottavat näkevänsä toteemipaalun, vaikka sitä eivät kaikki heimot käyttäneetkään.

Kumpi on enemmän mielissään huomiosta?


Kanadalaiset ovat jääkiekkokansaa...


... kuten myös suomalaiset.


Eksoottisemmassa seurassa






No sitten katsotaan valoshow'ta.
Kanadalla on nimittäin myös juhlavuosi, he viettävät 150v-juhlaa.
Ottawassa Parlamenttitalon seinään heijastetaan 3 kk ajan joka ilta
30 min mittainen valoshow Kanadan historiaa.
Yleisö istuu nurmikolla.





Upeasti toteutettu!


Juhliin ovat menossa hekin, toivottavasti siellä saa ruokaa.


Palataan vielä Revellin suunnittelemaan Toronton kaupungin taloon.
Oven ripaa myöten upeaa viimeistelyä.
(Kuvaajakin on melkein mukana.)


Kivilattian rytmi puhuttelee tilkkuilijaa.


Entäs sitten naulaseinä! 
"Metropolis"


David Partridge on naputellut miljoona naulaa 1977 aulan pitkälle seinälle.
Oli huikean hieno!


Kanadan historian museo Ottawassa on mielenkiintoinen rakennuksenakin.
Pääsisäänkäynti tuo mieleen Star Wars -hahmot.


Muodot kuvastavat kuulemma Kanadan maaperän kerroksellisuutta.
Minulle ne muistuttavat Gaudin Barcelonaa.


Ison aulan ulkopuolella on Mary Anne Barkhouse'n taideteos vuodelta 2013.
Hän on Kwakwaka'wakw -taiteilija ja teoksen nimi on 'namaxsala
(To travel in a boat together).


Neljä on alkuperäiskansoille tärkeä luku, mm.
4 vuodenaikaa ja 4 ihmisen ikävaihetta.
Kattokupoli museon ala-aulassa.


 Quebec Cityssä on hieno muraali, johon on kuvattu monta aikakautta.


Se on saanut olla paikallaan 16 v ilman töherryksiä.

 Huom. Koho-maila!


 Lasi-ikkunassa on tilkkupeiton malli.


 Formularadalla Montrealissa. Nopeusrajoitus 30!


Montrealin olympiastadion ei ollut avoinna kun sinne on majoitettuna
paperittomia, joita tulee USA:sta Trumpia pakoon.


Kukkaistutuksissa puutarhurit olivat kyllä käyttäneet kaiken mahdollisen.


Harvoin löysi näin hillittyä harmoniaa.


Yksi suloinen hortensia-pensas osui tiellemme.
Yleensä kukat eivät olleet näin hempeää.


Esittävät istutukset oli todellakin trimmattu viimesen päälle!


Mitkä ihanat kaverikeinut puiston siimeksessä!


Tämä ujo neito odottaa varmaan junaa asemalla, matkalaukut istuimena.


Sieltä se juna tuleekin.

Nämä uskomattomat, kehikkoon elävistä kasveista rakennetut luomukset,
oli myös tehty juhlavuoden kunniaksi.
Puistoon oli vapaa pääsy, mutta se oli kyllä vartioitu ja reput tarkastettiin.




Siinä taas tienviitta, ja susi ulvoo juurella.




 Halonhakkaajalla on ruudullinen paita!


Puistossa oli aika paljon ihmisiä, mutta tiukasti rajaamalla
ja kuvausvuoroa odottamalla vältin melkein kaikki.
Ja myös viereiset kerrostalot.



Sitten syödään! Ensin ostetaan hallin kalatiskistä herkut...


...ja loihditaan ihanat alkupalat.



Aina ei huvita pääruoka, mutta jälkkärit maistuu!



No nämä kakut ovat kyllä vähän erikoisen värisiä!


Niagaran seudulla on myös Kanadan viinitarhat,
mm. Wayne Gretzkyllä, vaikka itse asuukin Kaliforniassa.


Kanadan erikoisuus on Ice wine, joka tehdään jäädytetyistä viinirypäleistä.
Se on makea jälkiruokaviini ja löytyy Alkonkin listoilta.

Kiitos, kyllä meistä tuli Kanadan ystäviä!
Paitsi jos on peli Suomea vastaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa aina! Kiitos!