22 joulukuuta 2017

Joulunajan hämyssä


  Ilma-akrobatiaa 6.12. Turun linnan puistossa.

 Turun linnan seiniin valaistuja suomalaismaisemia.
Siniset valot liittyivät Suomi 100 Luminous -valotaideteokseen.



Hämärän ajan hommia:
Yritin kokeilla tabletin tekoa narun päälle kierrettävän nauhan kanssa. 
Ei tullut tablettia, tällä kertaa. 
a) aloitin kiertämään väärään suuntaan, 
niin eipä aikaakaan kun työ ei enää mahtunut ompelukoneen syliin ja alkoi väkisinkin kaartua ja 
b) aloituksen suora osuus olisi saanut olla paljon pitempi, jos olisi halunnut soikeaa muotoa. 
No kun kerran kaartui, ajattelin nostaa reunaa kunnolla, mutta ei onnistunut sekään. 
Tuli tällainen laakea vati. On sillekin jotain käyttöä.
Työhön upposi yksi sinisävyinen kukkakangas, yksiväristen nauhojen sekaan.
Narua on 15 metriä. Halkaisija 31 cm ja korkeus 6 cm.




Toivotamme kaikille rauhaisaa ja onnellista joulunaikaa!
Kiitos myötäelämisestänne täällä blogissa!

(Nämä tontut on tehnyt Kati Pistemaa Limingasta.)
(Lumi on valitettavasti tällä hetkellä muisto vain!)



04 joulukuuta 2017

Joulunodotusta


Joulukankaat esiin ja liinantekoon! 
Kiltaystävä oli tehnyt kansalaisopistossa pienen liinan 
ja minun piti suurin piirtein heti kokeilla mallia.


Tästä voi tehdä vaikka minkä kokoisia pintoja. 
Minun tuli 53x91 cm.
Sinisen ja punaisen suikaleen leikkasin 5 tuumaa leveää 
ja keskellä olevan vihreän 2.5 tuumaa.
Ommellusta raitapalasta leikataan sitten 10 kpl kolmioita 30/60°.
Joka toiseen tulee punainen kanta ja toiseen sitten sininen.
Kolmiot asetellaan mieleiseen järjestykseen.
Tässä tapauksessa syntyy vihreä kysymysmerkki tai S väärinpäin.
Huolellisella mittauksella saisi varmasti kolmion kärjet hienosti kohdakkain,
 mutta niin ei käynyt tällä kertaa. 
Leikkasin yhdistettyjen palojen sivuja suoraksi ettei lopputulos pussittaisi. 
Niinpä menetin oikeaoppisen keskikohdan, mutta mieluummin niin kuin pussitus.


Muutamassa kohdassa poikkesin totutuista tavoistani.
Yleensä aina harsin kerrokset yhteen, 
mutta nyt ajattelin kokeilla tilkkuilijan käyriä hakaneuloja 
kun olin niitä hankkinut Tallinnan reissulla. 
Siivousvimmassa olin ne jo melkein hukannutkin.


Väliin tuli ohuen huovan tapaista kangasta, sopivan ryhdikästä.
Takana on vähän säkkikankaan näköistä pellavaa.
Kultalankatikkauksetkin tein koneella (= toinen poikkeus).
Opistossa olivat ommelleet liinan pussiksi, kääntäneet ja tikanneet,
jolloin liina oli nopeammin valmis kuin minulla kun laitoin reunaan vinonauhan.


Kolmas poikkeus oli tietty se, että nämä kankaat eivät ole Marimekkoa.
Mutta maljat löytyy!
(Kuvaushetkellä näkyvä lumipeite oli yhden päivän ilo.)


Ostin kissanhiekkaa. Sitä silikageeliä.
Ei, ei meille tule kissaa, mutta otin mallia Tanssiva tikki -blogista
ja ompelin kosteutta kerääviä hiekkasäkkejä autoon. Siis useampaan.


Yhteen käytin vanhan patalappuaihion ja yksi on vähän fiinimpi, hopean hohtoinen.
Pöydällä ajelehti marimekko-palasia, yhdistin niitä lasagne-nauhaksi.
Nauhaa tuli yli 4 metriä ja siitä peräti kaksi tilkkuilijan kuivaussäkkiä.
Saa sitä sitten kyydittävät ihmetellä autossa.



Onneksi olkoon 100-vuotias Suomi!
Onnea suomalaisuus
ja suomalaiset!