31 maaliskuuta 2017

Vino-ohje

Vinovetoketjullisen pussukkamallin on suunnitellut Liisa-Helena Pellinen Imatralta.


Tarinan mukaan se syntyi ihan vain yhtenä yökyläiltana FQ-hallituskaverin luona. 
Toivottavasti en pahasti vääristele alkuperäistä ideaa, kun nyt yritän näyttää miten olen pussin tehnyt.

Tarvikkeet:
- Päällikangas, vuorihuopa, vuorikangas
määrä sen mukaan minkä kokoisen pussukan aikoo tehdä.
Tässä kangaspala 43x39 cm, vinoleikkaus 30 tai 60° kulmassa, riippuen mistä mittaa
- vetoketju 25 cm, ts. joka tapauksessa hiukan pitempi kuin puolet vinosta sivusta
- vinonauhaa 120 cm
- kangaspala vetoketjun päähän
- kangaspala jos haluaa laittaa ripustuslenkin
- tarrapala jos haluaa kiinnittää vetoketjun pään pussin taakse
- vetonaru vetoketjuun, jos haluaa


Kerrokset voi kiinnittää tikkauksin miten tahtoo...


... mutta suosittelen pystyyn keskelle "kirjanselkä" -ompeleita, niin pussi taittuu nätisti.

Aihio taitettuna.

Sitten kiinnitetään vinonauha koko vinoon reunaan:
ensin nurjalle...
 ...sitten oikealle puolelle
 - paitsi jos haluaa ommella kerralla kiinni, niin saa senkin tehdä.


 Sitten otetaan vetoketju, jonka pää on siistitty kangaspalalla,
ja asetellaan se vinon reunan toiseen puolikkaaseen,
lukko reilun sentin päässä reunasta ja häntä reunan yli.
Taitava ompelija saattaa ommella tämänkin siinä kun kiinnittää kaitaleen,
mutta minä ompelin taas erikseen.

 Ommel alkaa n.2 cm:n päässä keskikohdasta ja kulkee edellisen ompeleen päällä.
 Vetoketju kiinnittyy sievästi - tai mutkikkaasti.
Sitten kiinnitetään läpän puolikkaaseen:
kun vetoketju on kiinni, asetellaan alkupää oikeaan paikkaan ja ...
... sitten voi avata ketjun niin on helpompi ommella.
Ommel taas edellisen päälle, vetoketjun hampaat juuri siinä reunalla.
Loppuosa ketjusta roikkuu yli, jolloin pussi on helppo avata apposen auki.
 Valmistellaan ripustus- tms. lenkki jos edelleen halutaan.
  
 Lenkille haetaan sopiva paikka.
Nyt voin ikävästi palata taaksepäin
ja sanoa, että voihan se olla esim. vetoketjun "alla" siellä keskikohdassakin,
mutta sitten se olisi kannattanut laittaa jo silloin kun ompeli sitä vinonauhaa siihen vinoon reunaan.

Tasataan pystyreuna siistiksi ja ommellaan vinonauha alareunaan ja tähän pystyreunaan.

 Taas ompelin ensin takapuolelta...

... ja lopuksi etupuolelta. 
Tosin kääntyvän lipan kohdalla taka- ja etupuoli eivät ole yksiselitteisesti samoja puolia koko ajan.
Riippuu siitä onko vetoketju auki vai kiinni.
 En laittanut tähän tarraa, vaan vedin hännän pussin sisälle sieltä avoimesta raosta.
Tämä tapa hiukan rajoittaa pussin avautumista, mutta vain hiukan.

Näyttää siltä että olen fiksoitunut laittamaan vetoketjun aina samaan suuntaan, 
mutta ketju voi tietysti olla myös vasemmasta reunasta ylöspäin. 
Yhden pussin olen osannut tehdä niinkin päin.

Tämän purnukka-pussin kooksi tuli 20x31 cm. 
Aika syvä, mutta nämä syntyy usein vähän kankaan kuvioiden mukaan.

Varoituksen sana: Kolikkopussiksi tämä ei käy, kun läpän vieressä on aukko. 
Meinaan vaan, että en ota vastuuta jos rahat tippuu.

Kokeilkaapa kuitenkin, ei ole monimutkaista!

Onneksi ehdin valmiiksi ennen huomista - tämähän ei ole aprillipila.
Hauskoja jekutuksia toivotaan!
Tämänaamuinen lumikin tuli etuajassa, eikä se ollut edes hauska.

Kevättä kaikille!


23 maaliskuuta 2017

Eläimiä täälläkin

Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -veitikoita löytyy meiltäkin. 
Tarkasti katsoen huomaa että näillä tyypeillä on juuret vahvasti Suomessa.


Olikos tuttua palojen leikkuuta ja yhdistämistä kun koko viime vuoden olin sitä tehnyt! 
Paitsi että nämä ovat ISOJA verrattuna edellisiin. 
Pupun palasissa sai sentään leikata kaksi yhden tuuman neliötä 
ettei tullut kovin pahoja vierotusoireita. 
Värikokeiluja pitää jatkaa vielä.


Kirjanmerkkejä tuli lisää - nyt jo vähän iloisempia ja lapsillekin omia.


Talvisaikaan kokeilin erinomaisen yksinkertaista rannelämmitinmallia, 
jonka näin saksalaisessa blogissa. Paitsi että en tehnyt peilikuvia (- laiskuus iski).
Nyt niitä ei toivottavasti enää tarvita mutta joskus ovat paikallaan.


Kevät on jo hyvällä mallilla, mutta tässä Alastaron hiihtoretkikuvassa näkyy niin mainiosti se 
kun ranskalaisten mielestä Suomessa puutkin ovat suoria kuin suomalaiset itse. 
Ranskassa ei näe näin suoria puita eivätkä ranskalaiset koskaan käy suoraan asiaan, esim. kaupassa tai kahvilassa.

Kevättyöt ovat alkaneet - omenapuut on leikattu ja ensimmäiset krookuksetkin ovat jo kukkineet.
Aurinkoa päiviinne!