26 elokuuta 2016

Nokijuttua

Olimme sopineet Kiltatapaamisen elokuun loppupuolelle siirtolapuutarhaan.

Ajattelimme testata nokipainantaa, jos sää sallii. Ja onneksi salli.

 Taas oli ahkeria käsiä pöydän ympärillä.

Ensin saattoi olla öljyä liikaa tai nokea liian vähän,
kynttilä sammui ja noki suttasi, mutta...

 ...tulihan niitä, lehtikuvioita.

Siirryttiin tupatarkastukseen, ihastelemaan, kahvittelemaan ja suunnittelemaan mitä seuraavaksi.

 Lopuksi vielä helpotettiin emännän taakkaa ja otettiin omenoita ihan luvan kanssa.
Mikä ihana puuhamaa koko miljöö!
Kiitos, kun saimme tavata siellä!

Naapurissa, viljelypalstalla kasvoi jopa latva-artisokka.

Sitten odotellaan, miten painokuviot jatkojalostuu!
Ja kuinka paljon niitä tulee lisää...

Reipasta syksynalkua, harrastuksiin ja muualle!




22 elokuuta 2016

Monenlaisia sukkia

Lainasin kirjastosta sukkaohjeita


Siitä sitten malleja kokeilemaan.
Eihän tämä mikään uutuuskirja ole ja toiset ovat jo tehneet sieltä kaikki sukat,
mutta minä tulen aina vähän jälkijunassa.


Ensimmäisenä minulla oli Monkey -malli, jota kehuttiin suosituksi.
Eikä se ollut ollenkaan hankala neulomistyö. Lopputulos ihan jees.


Unisono langasta - 100 g tarkkaan käytettynä - 
yhdestä kirjavasta vyyhdistä ei mitenkään saa väriraitoja samanlaisiksi. 
Olen käyttänyt ennenkin näitä lankoja. 
Villalanka on käsitelty aloe veralla ja jojoballa -
ihan parasta neulottavaa ja mukava käyttää. 
(Joku oli kyllä hiljattain löytänyt, että aloe vera on vaarallista tai ainakin arveluttavaa.
Nopeasti se kasvista valuva lima imeytyi käsiin, olen testannut Lanzarotella Aloe vera -viljelmällä.
Jos sairastun, voin laittaa sen syyksi.)


Seuraavat sukat oli pitsikuviota, Hedera -nimiset. 
Malli oli helppo, mutta pitsikuvio ylipäätään ei ole ihan suosikkiani.
Kuvio tekee sukan erinomaisen joustavaksi. 
Mahtuu varmaan kipsijalkaankin.
Lanka oli ohutta villasukkalankaa - merkistä ei ole mitään havaintoa.
Enempää en sitten aikonutkaan tehdä, mutta teinpäs kuitenkin.


Tämä Wedge oli erikoinen malli, kaikin puolin.


Sekä kantapää että varvasosuus on tehty ihan erilailla kuin tavallisesti.
(Ensimmäisissä malleissa teinkin ne omalla tavallani, ohjeesta riippumatta.)
Yllättävän hyvin saapasmallinen istuu jalkaan.
Jalkaterä olis voinut olla lyhyempikin kun neulos tietysti venyy hyvin.
Lankana Austermann Step, joka on myös käsitelty aloe veralla ja jojoballa.


Viimeinen kokeiluni, geometrinen Rhombus, oli niin hidasta hommaa,
 että sai jäädä tällä kertaa viimeiseksi. 
Kuvio kyllä alkaa hyvin yläreunan resorista ja jatkuu kauniisti kantapään taakse.
Lankana sama Step kuin edellä.

Näillä keleillä villasukat on mukavat.

Mutta ei tullut näistä treppenvierteleiden voittajaa.


Ja lopuksi vähän maatilataidetta Liedon Suopohjasta.

Mukavaa viikkoa kaikille, sataa tai paistaa!




16 elokuuta 2016

Fakiirimaista

Aika fakiiri on saanut taas olla näiden täsmäharjoitusten kanssa.


Tässä 30 viimeisintä räpellystäni 365Challengeen.
Kaksi on vielä jonossa, sitten ollaan taas aikataulussa.
Pienet kolmiot ja neliöt asettuvat suurinpiirtein järjestykseen,
mutta aivan pienimpien palojen kanssa saumanvaroilla on ahdasta.
Helpompi on saada saumanvarat ojennukseen isommissa paloissa.


Pitkään olin miettinyt millaisen työtuolin ostaisin vanhan "perintötuolin" tilalle.

Käyn harvoin saksalaisessa sekatavarakaupassa, mutta aina kun käyn, 
katson sattuisiko olemaan tarjolla sitä tyynyä, joka oli opettajalla eräällä kurssilla.
Hämmästys oli kerran melkoinen, kun niitä oli!
Nyt olen keikkunut jo monta kuukautta tällä tasapainotyynyllä.
En sentään istu fakiiri-puolella, vaan sileämmällä. 
Nyt vanha tuoli on omiaan piikkipuolta vasten - uudelle tuolille sitä ei malttais laittaakaan.
Voin sanoa, että ainakin se rajoittaa yhtäjaksoisen istumisen reiluun tuntiin. 
Sitten huomaa nousta välillä ylös.
Luulen että istun myös ryhdikkäämpänä.
Aion jatkaa keikuttelua.


Onni on kun saa kanttarellit mökin vierestä.

Mukavia loppukesän päiviä!