30 tammikuuta 2015

Yksitoista juttua

Tilkunviilaaja muisti minua kiertokirjeellä. Auts. Eiku kiitti vaan. Siis ihan oikeesti. Kiitos.
Tehtävät menee näin:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Haastetun pitää esittää 11 uutta kysymystä haastetuille.
5. Sinun pitää kertoa ketkä 11 olet haastanut.
6. Ei takaisinhaastoa.

Siitä sitten vaan -
  1. Olen kahden aikuisen pojan äiti.
  2. Tänä vuonna meillä vietetään korallihäitä.
  3. Asun maaseudulla mutta kuitenkin kaupungissa, hyvien liikenneyhteyksien lähellä.
  4. Koulutukseltani olen biokemisti.
  5. Nyt olen onnellisesti eläkkeellä.
  6. Nuorena keräsin lankoja ja neuloinkin kohtuullisen paljon, itselle ja ystäville.
  7. Kankaiden kerääminen ryöpsähti valloilleen 2006 kun tilkkujutut saivat minusta otteen.
  8. Ensimmäisen tilkkutyöni olen kuitenkin tehnyt jo alle kakskymppisenä, päiväpeitteen marimekkoisista hexagoneista (halk. n. 5 cm, sivu 2.7).
    Joskus paremmalla kuvaussäällä saatan ottaa vielä kuvan koko pinnastakin.
    Haalistunutta ja sumeaa mutta käy todistusaineistoksi
  9. Ekaluokkalaisena olen kuulemma sanonut että minusta tulee käsityöopettaja. Ei tullut.
  10. Työssäoloaikana oli yleensä aina huippuhienoa pöytäseuraa, maan parasta tottakai, mutta muutaman kerran on ollut oikein huippujen huippua: päivällisellä Turun Pinellassa brittiprofessori Roger Ekins'n kanssa ja lounaalla Reykjavikissa tanskalaisen professorin Poul Astrup'n kanssa. Näistä tähtihetkistä voi nyt kertoilla keinutuolissa. Pääsinpäs kertomaan myös julkisesti, kiitos Tilkunviilaja-blogin Tiinan. (Lisävalaistusta= latistusta: ekassa tapauksessa en ollut isäntä, sopivasti vain paikalla niin että pääsin mukaan ja toisessa tapauksessa lähes tyhjässä kongressin ruokasalissa kohtelias vanha herra tuli kysymään mieheltäni ja minulta, saako hän syödä tässä meidän seurassa - juu kyllä sai. Meinas juuttua ruoka nieluun kun valkeni kenen kanssa siinä jutustelimme.)
  11. En yleensä jatka ketjukirjeitä. Etenkään niitä, missä luvataan jotain kamalaa tapahtuvan - vai oliko se niin päin että jotain hyvää ei tapahdu jos ei jatka...
Tilkunviilaajan esittämät kysymykset:
  1. Mitä juhlit viimeksi ja miten? - Joulun kunniaksi olimme koolla lähimpieni kanssa, onnellisina yhdessäolosta,  ja söimme hyvin. (kuva on edelliseltä joululta valmistelujen aikaan, silloinkin söimme hyvin, ja samalla porukalla)
  2. Mikä on liikuntalajisi? - Ompelukoneen kaasupolkimen käyttö. No hyvä on, jos joku niin pyöräily.
  3. Ken on heistä kaikkein kaunein? Eli kaikkien aikojen kaunein missi – tai saa hän olla muukin kuin missi? - Tässä olen ihan surkea. En tiedä heitä. Sorry, en seuraa. Ai niin, paitsi kun tarkemmin ajattelen, niin tiedän näitä "naapurin tyttöjä", Tanjan, Saijan, Jennin ja Lolan. Sanotaan sitten vaikka että Tanja (- mahtaako olla vielä Karpela).
  4. Mistä mihin olisit valmis kävelemään? - Nykykunnolla tyydyn kansallispuiston poluilla 5-7 kilometriin. Harmi että enää ei voi luvata Santiago de Compostelaan.
  5. Mitä veikkaat, moneenko lauluun osaat sanat ulkoa? - Muutamaan saatan osata. (Näyttää niinkuin siinä lukis "muutama sata" mutta ei todellakaan.)
  6. Ja laulatko yleensäkään? - En koskaan. Pienenä lauloin kunnes olin niin iso että ymmärsin, ja maltoin, olla hiljaa.
  7. Mikä on seuraava projektisi ja miksi? - Mietintämyssyssä on batiikkien käyttö. Ne nyt vaan on niin ihania. Niiden väreistä nauttii niin valtavasti!
  8. Mistä saat ideat tilkkutöihisi? (Ja jos haluat, voit tehdä tästä aiheesta vaikka oman blogikirjoituksen! On kiva nähdä, mistä ihmiset saavat ideansa!) - Kirjoista, lehdistä, kursseilta, Pinterestin pohjattomasta arkusta ja tietysti kaikista ihanista tilkkublogeista!
  9. Minkä lahjan annoit viimeksi? - Joulun lahjojen jälkeen vähän myöhässä annoin Dumlepussin jossa oli sisällä Dumlepussi. Saaja (8v) tuntui olevan ikionnellinen molemmista pusseista.
  10. Millainen muisti sinulla on? Valikoiva? Tarkka? Kasvo-/nimi-/numeromuisti? Vai jotain muuta? - Mitä milloinkin - joskus sopii olla valikoiva, työssä piti olla tarkka, kaikenkaikkiaan hyvä että on vielä jonkinlainen.
  11. Miksi aloitit bloggaamisen ja miksi aloitit juuri sellaisella blogikirjoituksella kuin aloitit? -Marittan Tilkkululla-blogin kautta pääsin mukaan Maalaismysteerin tekoon. Aluksi raportoin hänelle edistymistäni s-postiin, mutta sitten ajattelin olla moderni ja kokeilla blogin tekoa. Niin että Maalaismysteerin raportoimisella aloitin. Enkä näköjään malttanut lopettaa. Ajattelen jospa puuhasteluni rohkaisisivat jotain toistakin aloittamaan, että voi tehdä jotain helppoa ja tavallista, ja vain nauttia tekemisestään. (Tässä ei nyt käy niinkuin laulamisessa, olen jo niin vanha että en välitä.)
Kuka lienee keksinyt tähän tämän luvun 11. En aio minäkään lähettää viestiä eteenpäin niin monelle. Pitää vähän suhteuttaa Suomen väkilukuun.
Minäkin esitän kysymykseni kahdelle bloggaajalle (toivotaan useamman sanan vastauksia, vaikka yhdelläkin näyttäisi selviävän):

  1. Miten aloitit tilkkuharrastuksesi?
  2. Onko sinulla muita harrastuksia?
  3. Minkä taidon toivoisit omaavasi?
  4. Paras leipomisohjeesi?
  5. Pelataanko teillä lautapelejä tai korttia?
  6. Missä konsertissa kävit viimeksi tai mikä on erityisesti jäänyt mieleesi?
  7. Mankeloitko?
  8. Minkä vaatteen hankit viimeksi itsellesi?
  9. Onko joku paikka minne toivoisit pääseväsi uudelleen?
  10. Kerro rohkeasti missä olet hyvä.
  11. Mitä tekisit loton miljoonavoitolla?

Ja onnelliset kiertokirjeen saajat ovat

Tilkkuilo kiittää!

Mukavaa viikonloppua!

26 tammikuuta 2015

Mopo karkaa

s.o.t.a.k handmade -blogissa oli mukava, helppo ja nopea, vinkki kirjanmerkeiksi, joten siitä taas sormet jämäpalojen sekaan. Aiemminkin minulla on karannut mopo käsistä kirjanmerkkejä tehdessä. Yhdet värit ja kuvat johtavat toiseen, kokeilenpa millainen tulee tuosta ja sitä rataa. Tällä kertaa sain pysäytettyä tusinan kohdalla, viime kerralla tuli enemmän. Edelleenkään en tarvitse itse näitä kaikkia, joten kyllä tässä on taas kavereille kans.
(Kellosta näyttää puuttuvan viisarit.)


Nuo 2009 tekemäni läpyskät ompelin paperitekniikalla ja polkusingerillä, kun juuri silloin oli vanha sähkökäyttöinen lopettanut yhteistyön ja ompeluinto oli kova. Oli heinäkuu ja ompelukonekorjaajat/kauppiaat kesälomalla. Hassuja asioita jää mieleen. Eihän niistä päällepäin näy millä ne on ommeltu.

Kiitos kivoista kommenteistanne!
Mukavia talvipäiviä!

18 tammikuuta 2015

Talonrakennusbuumi

Nämä pesänrakennushommat kuuluvat kevääseen, mutta nyt ryöpsähti valloilleen jo vähän aikasessa. Ennen joulua ostin japanilaispussin ohjeen Yoko Saito's Home Town Punch. Oikein mukavaa näpräämistä, paljon käsinompelua. Monta vuotta minulla on ollut tekstillisiä japanilaiskankaita, joita olin tilannut lukematta tarkemmin kuvausta. Tekstin päällä on kultareunaisia kukkia eikä se näytä mielestäni ollenkaan japanilaiselta, se kultaus. Jonkun verran olen saanut käytettyä niitä vältellen kultakukkia ja tähän ajattelin ottaa niitä taas: pohjan harmaa, nurmikon vihreä ja talon ruskea. Ihan vähän jossain pilkistää kulta, mutta ei häiritsevästi. Lisäksi otin muitakin tekstikankaita taustaksi ja vuoriin sekä Made in Japan Fusions -kankaita. Harmaa pussi tuli, vielä harmaampi kuin malli.


 


Niinpä ajattelin tehdä toisen vähän kirkkaamman, nyt kun ohje oli tullut tutuksi. No eka talo on ihan sumussa ja tässä näyttää enteilevän ukkosmyrskyä. On se niin vaikeaa löytää oikeanlaista kemiaa...


Mallin koko on 16 cm leveä, 12 cm korkea ja pohja 4 cm. Minun harmaa on pari senttiä korkeampi ja värikäs sekä leveämpi että korkeampi. Vetoketjut ovat 15 ja 20 cm. Tein tarkasti ohjeen mukaan huolitellen lopuksi saumanvaratkin kaitaleilla, mutta viimeisenä jäi tekemättä kangaspallo helmien päähän. Totesin että minun helmeni ovat niin pieniä ettei ole mitään mahdollisuutta saada pallon saumanvaroja piiloon. Luovutin. (Kamera ei halunnut mitenkään tarkentaa pussin sisälle - hyvin opetettu.)

Jouluksi tein yhden avaintalonkin "vanhalla mallilla":

Kokeilin talopatalappua, Pomada-blogin innoittamana. Mukava patalappumalli. Kiitos vinkistä!

Kolmen tuuman jämäkangastaloja rakensin myös vähän lisää, siis neljä uutta on tässä. Muutama talo on amerikkalaisia 2-piippuisia ja useimmat ihan kotimaisia ykstoikkosiapiippuisia. Nämä ovat oikein hauskoja tehdä kun alueen kaavotuksessa ei ole määritelty värejä. Kaava-aluetta tämän täytyy kuitenkin olla, kun on niin pienet tontit. Talon mallin otin täältä. Voisihan sitä tonttia jossain isontaakin, ja jonnekin vois rakentaa puiston...

Kaikenlaiset taloaiheet ovat niin mukavia! Ja guuglettamalla niitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Hyvää työviikkoa!
Yritetään nauttia talvesta - meillä se on aika vaatimaton, kuten ulkokuvista voi päätellä.


10 tammikuuta 2015

Voittoja

Olen saanut ensimmäisen blogiarpajaisvoittoni! Suurkiitos! Tämä onni suosi mm. minua Marlen joulukalenteriarvonnassa. Kyllä nyt kelpaa heilutella kassia kylätiellä ja vaikka pimeässä, kun tuli myös hauska pingviini turvaksi. Leipärahat laitan somaan kolikkopussiin. Koko komeus oli tietysti solmittu sievällä nauhalla, joka pilkistää tuolin nojalla. Pöllöt ja pingviini tuntuvat katselevan vähän hämmentyneinä tätä viidakkomaista värien ilottelua, mutta se on kyllä niin piristävää katseltavaa että pian toipuvat.

Muut ovatkin sitten työvoittoja.
Joulusiivouksessa olin ottanut keskeneräisiä töitä sen verran lähelle että eivät hautautuisi uudelleen unohduksiin. Tarkoituksena oli ryhdistäytyä ja saada valmiiksi jotain WIP-pinosta.

Olin hyvällä menestyksellä vältellyt kesällä kokeilemani hexagon-liinan kanttaamista. Mallinneen käyttäminen ei ollut ihan onnistunut: hexagonista tuli pitkulainen. Myönnän että syy voi olla ompelijassa: saumanvarat on pienemmät toiseen suuntaan. Siihenkin löytyy selitys: kaksi konetta, ensin oli 1/4" jalka käytössä ja sitten - ihan vahingossa - rivien yhdistäminen toisella koneella ja sopivasti leveämmällä jalalla. Harmin piti laantua, työ sai unohtua. Taka-alalla ajatus haki ratkaisua miten reuna pitäisi tehdä. Periaatteessa sitten tein näin, paitsi että tein sisäkulmankin terävämmän, vekillisen. Jos en olisi jo aloittanut tikkaamista olisin ehkä valinnut tämän tavan ilman reunusta, ehkä. Mutta pääasia että liina pysyi reunuksen kanssakin sileästi pöytää pitkin eikä syntynyt mitään ylimääräisiä laineita. Voin jo elää venyneen hexan kanssa.

Reunan kääntäminen oli vielä vaiheessa kun kävimme mökillä tarkistamassa hiiri- ja muu oliotilannetta. Mallailin kuitenkin sopivuutta.

Toinen, paljon vanhempi juttu oli keppikuja työhön jonka takana on kirjattuna vuosi 2008. On se ollut mökin seinällä ihmeviritysten avulla, mutta pesun jälkeen ajattelin että en laita seinälle ennenkuin kuja on paikallaan. Nyt on. Työ on niiltä ajoilta kun tähtien sakarat eivät olleet vielä missään hallinnassa enkä osannut tehdä "taulunkehysnurkkaa" reunukseen. Mutta tekemisen ilo oli kova, sen muistan elävästi.

Hiukan helpotti näiden töiden valmistumisen jälkeen. Mutta vielä on WIP-pinossa jotain...
Jospa voisin kuitenkin tehdä jonkun pienen pussin taas välillä?

Kaunis kiitos kommenteistanne! Kiva kun piditte koteloista ja niiden ideasta.
Mukavaa viikonloppua!

08 tammikuuta 2015

Kotelot

Vuosi alkoi iloisissa merkeissä:
Nämä kotelot syntyi Marlen ohjeen mukaan niistä kankaista, joita sain nimpparikangasvaihdossa. (Siis ei Marle ohjeistanut käyttämään näitä kankaita vaan antoi kotelonteko-ohjeen.) Eihän ne tietenkään kuluneet kuin hiukan, eikä edes ihan jokaista näihin tullut, mutta kaikista kirjeistä on jotain. Väriskaalat halusivat kahteen eri koteloon, siniharmaaseen ja punaiseen, ettei tulisi liian pieniä palasia. Pihapöllö esittelee ylpeänä.


Katsokaapas kuinka hienosti lähettämänne kankaat istuvat yhteen. Näistä tuli minulle valtavan kiva muisto tästä jutusta. Eihän meillä mitään sopimusta ollut että kankaat täytyy käyttää samaan työhön, mutta en voinut vastustaa ajatusta kun näin mukavasti sopivat keskenään.

Tikkauksina yritin kyllä niitä kansankukkia kun en peruskoulua ole käynyt, mutta ei onnistunut. En halunnut mennä pöllöjen päältä ja menin kuitenkin. Purin kaikki pois. Tikkasin vapaalla käsintikkauksella monenlaista. Sinisen tikkauslanka oli täsmälleen kukkien väristä ja yhteen harmaaseen kukkaan tuli niin hienot heteet ettei sitä heti huomaakaan tikkaukseksi. Etupuolen kana kurkkii aidan yli koska toisella puolella on varmasti kivempaa, pöllö houkuttelee. Isot lumihiutaleet olisivat olleet kauniit kokonaisina läpässä mutta silloin nappi olisi tullut kanan päälle eikä sitä voinut sallia. Nyt kun kotelon avaa, niin toinen näkee koko hienon taustan.


Toiseen aioin laittaa tarran, olen enemmän tarrautuvaa tarraakäyttävää tyyppiä kuin napillista. mutta suunnitelmasta piti luopua kun tarra olisi tullut niin pahasti hartaudella tikkaamani kukan päälle. Olin ommellut läpän vuoriin jo tukikankaankin. Laitoin kiinnikkeeksi nepparin. Tosiasiassa siinä on kuitenkin nappeja vaikka kuinka paljon! Oikeita nappeja minulla ei oikein olekaan varastossa, mutta koska sain yhdessä kirjeessä tosi kivat napitkin kylkiäisenä, maltoin käyttää niistä toisen tähän punaiseen. Vuorikankaat on vanhaa ja tosivanhaa varastoa. Niiden valintaan olisi ehkä voinut panostaa enemmän mutta loppujen lopuksi punainen kotelo on osuva esimerkki tilkkuiluharrastuksen kasvamisesta: vuorikangas on aivan "uran" alkuvaiheilta jotain hassua neulajuttua ja päällinen edustaa sitä kuinka paljon olen saanut uusia ystäviä tämän harrastuksen myötä.

Minulla valmiiden koteloiden kooksi tuli n. 6x7" eli 15x18cm.

Kiitos tilkkuystävilleni!
On meillä hauska harrastus! Jatketaan.

Lumet on sulamassa, taas.