Säilöjä ja säilöttäviä

Sain pojan huushollista heille ylimääräiseksi jääneen pienen lipaston ja oitis rupesin täyttämään sitä kankailla. Niin paljon on näkynyt ihania kuvia hienosta järjestyksestä ompeluhuoneessa, että oli ihan pakko yrittää.

Oli tosi mukava kumota kenkä- ja muovilaatikoita ja inventoida varastoa! Hypistely on tärkeää! 

Siinä taitellessa tuli katsastettua hulpioitakin. Vain muutamaan oli painettu muutakin kuin väripallot. Tekstihulpiot on tallella kun olen tähän mennessä käyttänyt vain värillisiä reunoja. Saas nähdä miten tämä säilö toimii, hilloanko näitä kauankin vai onko inspiroiva vaikutus. Tällä hetkellä uskon jälkimmäiseen.

Laatikoita on 14 mutta näihin ei mitään kovin isoja kangaspaloja mahdu, isommat olkoon niissä muovilaatikoissa. Kuten myös Marimekot, niitä en välitä taitella kovin pieniksi. Ja mallipaloilla on juuri sopivan kokoinen peltilaatikko. Sitten on ne huonekalukangaspalat ja villakangaspalat ja pellavaiset ja ... No siis jotain on sievästi näissä laatikoissa!

Aika hauska sattuma, kun olin monta kertaa ohi ajaessani miettinyt, että pitäisi olla kamera mukana ja päästä kuvaamaan Livian maissipeltoa Kaarinan Tuorlassa, niin samaan aikaan törmäsin ranskalaisessa blogissa samaan aiheeseen.

Ei ole nämä pohjoisessa kasvaneet varret yhtä korkeita enkä kehdannut mennä tarkastelemaan löytyykö maissin tähkiä, kun kasvusto on ohrapellon keskellä. Kuvasin kuitenkin, jos vaikka keräävät tämänkin sadon samalla kun puivat viljan. Puimuri pölisi jo viereisellä pellolla.

Toinen ajoreittini kulkee tämän säilöpaikan ohi. Jostain syystä siitä tulee aina hyvälle tuulelle, se on niin sympaattinen. Rakentajalla on ollut muodot hallussaan! En tiedä uskaltaako kukaan enää mennä sisälle. Enkä ihmettelisi yhtään jos Liedon kaupunki kohta määrää sen purettavaksi - liikenteelle vaarallisena.

Syyspäiväntasaus oli jo, mutta olkoon! Mukavaa syksyn jatkoa, ystävät!