20 toukokuuta 2015

Pussille pussi

Miniän toiveissa oli saada pussi litran muovipussille. Sille mikä pitää esittää tullivirkailijalle. Oikeastaan musta konvehtipussi oli aika kelvollinen, mutta kokeilin vielä muita vaihtoehtoja, tulisko sopivamman mallinen. Pitäähän sitä olla pussi moneen lähtöön.

Ensimmäisessä on toisella puolella puna-huulia ja toisella puolella sini-silmiä. Vinkkinä sisällöstä.

Toinen on pitsisempi, raumalainen pitsipainatus, pitsivetoketju ja toisella puolella provencelaista kuviota.


Kolmas sitten sisältää monenlaista tekstiä, ranskalaista ja vähän epäselvää kiinalaistakin.


Siitä tuli reilun kokoinen spekseihin nähden, joten yritin vielä yhden. Tällä kertaa pelkästään suomalaisista Maisema-nimisistä kankaista.


Jos mietit upotetun vetoketjun laittamista, voin kyllä suositella s.o.t.a.k-handmade'n lola pounch -ohjetta. Minusta työ kulki sujuvasti sen mukaan, kuvat joka vaiheesta. Nyt olen tehnyt jo 6 erikokoista sillä ohjeella.

Kaikissa näissä tämänkertaisissa pusseissa on vähän erilainen paksuus. Ekassa ei ole täytettä ollenkaan, toisessa ohut keinovanu, kolmannessa tukeva laukkuhuopa ja neljännessä puuvillavanu. Tässä neljännessä on vielä bonuksena haju, eikun tuoksu. Tikkauksen tukena on pojan vanhaa collagepuseroa ja sen mukana tuli tuttu partavedentuoksu miniälle. Itse asiassa tikkauksetkin ovat kaikki erilaisia, vapaata sahausta, koneen koruompeleita, pohjaosuus käsin ja neljännessä  koneella. Kaikissa lisäksi joku ohut puuvillakangas vuorina.

Aika hyvin osui pohjatikkaukset kohdalleen, vahingossa, mutta sitä en ottanut huomioon että pitsipaneeli oli erikokoinen. Ei voi olla täydellistä. Huomaatteko, minulla on vaihtuvaväristä tikkauslankaakin.

Lentomatkailijan kun pitää olla tarkka tavaroiden painosta, punnitsin että laukkuhuopainen oli painavin 130 g, punainen 120 g ja toiset 90 g. Sisältö tulee luultavasti painamaan selvästi enemmän.

Kevät etenee, kesä lähenee... se sopii! Mukavaa toukokuun loppua!

15 toukokuuta 2015

Lämmittäviä tähtiä

Tässä kului yli vuosi. Joskus vähän kestää ja WIPpejä löytyy monenikäisiä.



Ei tätä ollut ikävä tehdä, mutta kun se ei sitten ehtinytkään jouluksi, sai olla syrjässä vähän pitempään. Todistettavasti ruutuja on leikattu jo vuosi sitten keväällä. Malli on norjalaisesta kirjasta Lappedrømmer 2008, suomennettuna Tilkku-unelmia, Hilde Lien ja Tina Eckeroth. Tykkään mallista kaikessa yksinkertaisuudessaan. Väritykseltään peitosta tuli lähes mallin mukainen, sen enempää suunnittelematta.

Itse asiassa tässä kirjassa on monta muutakin juttua, jotka haluan tehdä. Vaikka kirja ei olekaan ihan ns. tätäpäivää, tykkään sen romanttisesta ja vähän vanhahtavasta tyylistä. Ja helppoja, yksinkertaisia malleja.

Peiton koko on 130 x 190 cm, välissä puuvillavanu ja taustakangas kahta flanellia. Yksivärinen ei ole yhtä hyvää laatua kuin kukallinen, mutta kirjava kangas oli liian kapea yksin. Tikatessa ja reunaa kiinnittäessä totesin, että peitto on LÄMMIN. Luulen että se on sopiva mökille. Viime juhannuksenakin oli aika viileää. Voihan sitä sitten istua kuistilla peittoon kääriytyneenä ja nauttia kesästä.

Yksi kiltaystävä teki tähdet sinisten ruutujen ympäröimänä ja peitosta tuli upea! (Laitan kuvan jos tulee tilaisuus.)

Afrikka-teema sai jatkoa kun kävimme Salon taidemuseon valokuvanäyttelyssä. Upeita kuvia! Jos pystytte niin kannattaa ehdottomasti käydä, vaikka vähän jonottaakin sisäänpääsyä. Viimeiset päivät menossa.


Hyvää viikonloppua! 

08 toukokuuta 2015

Afrikan suunnalta ja lähempää

Äitienpäivätervehdys tulee afrikankukin.
Virkkaaminen ei juurikaan ole minun juttuni, mutta kun käsityölehdessä oli ohje afrikankukkapeitteelle, innostuin minäkin käyttämään jäännöskeriäni. Innostus laantui, tuli taukoja ja niinpä tämän huivin työstäminen on kestänyt jo muutaman vuoden. Jäännöslangatkaan ei ole yksin riittäneet, varsinkin valkoista ja jopa mustaa, on saanut ostaa lisää.
Miksi sitten laitoin kaikkiin mustaa reunusta, vaikea sanoa, harmi ettei ollut näkemystä muuhun. Nämä ovat villalankoja, lähes kaikki Novita Wool. Kukkia on 198 ja painoa kertyi 920g. Syvä helpotuksen huokaus, kun sain tähän muotoon ja päätin että valmis on.

Virkkaus on kuvattu tuolla maakellarin toisella puolella. Kellarin muoto ja kasvillisuus houkuttelisi rakentamaan puutarhaan hassuja juttuja, jos osaisi. Tästä minulla tulee aina mieleen Lanzaroten kaktuspuisto, jossa oli niin hauskasti leikitelty rakennelmilla. Etsin vanhan kuvan (2008) ja huomasin, että itseasiassa sehän olikin paljon kivisempi kuin muistinkaan. Mutta kuka uskaltaisi astua peikon kitaan. Pitäisi olla joku kiltimpi, vaikka äitimaa. Tuuheat kutrit viittaisivatkin paremmin siihen suuntaan. 
 Lanzaroten puistossa oli monenlaisia puhuttelevia kaktuksia,
 jopa hattivatteja.
 Sitten takaisin kotimaahan, kaktuksista puheen ollen.
Vappuna kukki taas joulukaktus, vai onko se pääsiäiskaktus. Ehkä molempia.

Sellaisin aasinsilloin kuljettiin Afrikasta ja Kanarian saarilta kotipihalle. 

Edellisen postauksen kuuset ja pellot eivät näy meidän ikkunasta, mutta muuten näkyy kyllä samantapainen kulttuurimaisema. Voit bongata kuuset, jos ajat 110-tietä Turun ohikulkutien risteyksen tienoilla.

Hyvää viikonloppua ja Äitienpäivää kaikille!

05 toukokuuta 2015

Pöllötarha

Kaikki ne talvella tavatut pöllöt ovat lentäneet tiehensä, joten oli ihan pakko lähteä etsimään uusia.

Suomalaisia ovat nämäkin.

  Houkuttelin mukaani, säälitti kun toisilla oli niin huono suojaväri.

Nyt ystävät arvaavat mitä saattaa löytyä tuliaispussista kesällä.

Meillä tässä lähistöllä on tyyppejä, joiden esi-isät ovat aivan varmasti lähtöisin Tolkienin Keski-Maasta, Fangornin metsästä. Nämä entit pitävät palaveria ojan pientareella. Yksi näyttää jo kyllästyneen jahkailuun ja lähtenyt jatkamaan matkaa. Älkää hämmästykö jos tulee vastaan.

Kiitos kaikista kivoista kommenteistanne ja tervetuloa uusille lukijoille!
Mukavaa keväistä viikkoa!