25 marraskuuta 2014

Iloinen marraskuinen päivä


Jännittävää piristystä pimeään marraskuuhun: nimipäivä! Tänä vuonna se oli nimenomaan jännittävää, muutenhan se on juuri niin tuttu merkkipäivä kuin olla saattaa. Kaikki sen tietävät kun vähän nimeä vilkaisevat - jos nyt ylipäätään ovat nimipäivistä tietoisia. Jännittävyydestä kiitos Tiinateille Tilkkutie -blogiin, hän kutsui ja kokosi nimipäiväkangasvaihtoryhmät. Malttia tarvittiin että en avannut lahjojani ennen aikojaan, mutta kyllä kannatti, niin hauskaa se oli juuri oikeana päivänä! Toivottavasti toisetkin tulevat nauttimaan kirjeistään yhtä paljon kuin minä. Joutuvat raukat pyörimään odottelun tuskassa vielä kuukausia. Ja mitä ihanuuksia, harmi että ette ole hypistelemässä näitä! Onhan se hauskaa että kankaat voivat näin koskettaa! SUURKIITOS! Juodaan kahvit kun tavataan!

Toistaiseksi ainoa harmittava juttu on ollut se yksi lähetys joka ei mennyt Anitalle. (Mitataanko tahtomattamme Itellan onnistumisprosenttia?) Surkuhupaisaa että Itella hukkasi oman myymänsä lähetyslaatikon, asiallisista asiallisimman. Valitukseeni sain kohteliaan mutta hiukan nenäkkään vastauksen, kuinka tavallisessa postissa ei ole jäljitettävää koodia, kuinka valtavasti Itellalla on käsiteltävää postia ja kuinka he nyt kovasti selvittävät onko vastaanottajan tai lähettäjän osoite muuttunut. Me nyt sitten odotellaan kumman luo lähetys löytää - annetaan postille vielä mahdollisuus selvittää. Yksi kuukausi on vasta kulunut.

Tästä nimipäivästä vielä, juhlistimme perhepiirissä sitä jo sunnuntaina. Meitä on juhlijoita kolmessa polvessa, äiti, tytär/anoppi ja miniä (minulla tuo kaksoisrooli, jos ette arvannut). Kutsuimme pojat, miehet ja toisenkin miniän mukaan, ja olimme Carmeninae -kuoron konsertissa Joulun PuNaisena. Sellaista naisenergiaa! Järjestäjänäkin oli jalkapalloilevat tytöt.
Iloista nimipäivää 
kaikille joilla se on nyt - ja jokaiselle sitten aikanaan!
Sydämellinen kiitos kaikista ihanuuksista!


PS. Muutama päivä myöhemmin...

Pari ihanaa kirjettä tuli vielä samaan aiheeseen liittyen. Myöhästymisellä ei ole väliä, yhtä mieluista on sisältö! Kaunis kiitos ja kumarrus, niin olitte kaikki ajatelleet lämmöllä "sankaria". Ihan pakko näitä on nyt vähän aikaa tunnustella ja suunnitella mitä syntyy...

Mukavaa pikkujouluviikonloppua!

21 marraskuuta 2014

Karkkipapereista ja näyttelystä

Nyt olen tehnyt pienimuotoista vertailevaa tutkimusta. Voin kertoa että kaikki ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä eikä jälki ollut niin kaunista kuin monessa blogissa (esim. Tilkkululla, Tilkku&Tilkku, Pomada). Mutta en luovuttanut, käytin keräämäni paperit ja nyt minulla on karkkipaperipussukoita vaikka jakaa lähialueen lapsille tai jos ensi vuonna on harrastemessut niin siellä sitten.

Ensimmäiseksi ompelin vetoketjun Aluepäivillä rakentamaani tonttupintaan (paperit liimattu kontaktimuoviin ja toinen kontakti paperien toiselle puolelle). Heti aavistin että ei tule olemaan helppoa se ompelu ja oikeassa olin. Huippujäykän pinnan käsittely oli niin hankalaa että seuraavaksi päätin kokeilla samanlaista pintaa 2-osaisena Dumlena, jolloin vetoketjun laittaminen oli helppoa kuin mikä. Pussiksi ompelu meni hienosti, mutta oikeinpäin kääntäminen vaati edelleen aika riuskat otteet. Ihan kelvollinen pussi tuli.

Tässä vaiheessa oli posti jo tuonut Ullakasta tilaamani kristallimuovin. Otin Marittan ohjeet ja ompelin kettupapereita vanhalle lakanakankaalle. Kaksi virhettä, 1) lakanakankaan ei olisi tarvinnut olla niin kulunutta, vaan jämäkämpi olisi ollut parempi ja 2) tällä kertaa paperit olisivat saaneet mennä hiukan päällekkäin. Olin juuri järjestänyt paperit niin että ketunkuvat jatkuivat kauniina rivinä, niin enhän voinut nyt alkaa laittaan niitä päällekkäin (enkö?), joten tietysti paperien välissä on jokunen rako kun mikään ei oikein pysynyt paikoillaan, ei aluskangas eikä paperit. Nyt muovi oli kyllä huomattavasti pehmeämpää ja pussista tuli mukavan tuntuinen, joten uutta Dumlepintaa putkeen. Ja vielä HopeaToffeeta. Ja sama kontaktin kanssa. Se vahamainen paperi ei sitten tarttunutkaan kunnolla kontaktiin, joten muutamia ompeleita tarvittiin kiinnikkeeksi.
Kristallimuovi pinnassa

Paperit kontaktimuovin sisällä

Kävinkö varmasti kaikki kuopat? Nyt saa vetoketjujen ompelu riittää vähäksi aikaa.

Nämä kaksi muovitettua pintaa tulevat kyllä ihan eri käyttöön. Kontaktimuovinen ei ole moksiskaan pienestä kosteudesta, joten iso DaCapo-pussi pääsee mukanani uimahalliin. Kristallimuovinen on ehkä hienompi mutta kontaktin kanssa pussi syntyy nopeammin ja vähemmällä ompelulla - varsinkin näin ilman vuorta. Itse ompeleminen sujui kyllä molemmilla muoveilla.

Onnittelut jos jaksoit lukea raportin loppuun asti.

Täytyy kuitenkin vielä tunnustaa että ompelukone sai kuin saikin vaurion tässä tiimellyksessä: käännellessäni jäykkiä pusseja paininjalan alla langanpujottajasta räpsähti irti pari pienen pientä mutta tärkeää osaa. Nyt täytyy itse tähdätä lanka silmään.

Naantalin Kiltalla on näyttely Raisiossa Friisilän verstailla (ilmoitus löytyy Finn Quiltin sivuilta ja lehdestä). Ensi kertalaisena sinne oli vähän vaikea löytää osoitteen perusteella mutta onnistui. Mukava käsityöpaikka, monet kangaspuut ja ystävällisiä ihmisiä. Tilkkutöiden esittelylle ehkä haasteelliset tilat, mutta kannattaa käydä jos vielä ehtii ensi viikon aikana. Valitettavasti aukioloajat ei oikein sovi työssäkäyville. Esillä oli monia kauniita pieniä ja isompiakin töitä, eivätkä ne kaikki olleet esillä Aluepäivien näyttelyssä. Nyt pääsi tosi läheltä ihailemaan Piia Krausen kuumailmapalloa. Myös suosikkini siniruskea peitto oli siellä.

Lunta tai paremminkin räntää on luvassa, mutta mukavaa viikonloppua kuitenkin!

14 marraskuuta 2014

Testi

Samaa ihmettelyä kuin Kvilttaajakin blogissaan, kokeilen näiden pienten sukkien kanssa miten minulta onnistuu kuvan liittäminen.


Mukavaa viikonloppua - lumi antaa odottaa itseään!

09 marraskuuta 2014

Sukkia, sukkia

Villasukka-aika, ihan varmasti. Lahjaksi ja keräykseen. Kahdet treppenviertelit ja kolmet junasukat. Siinä soittelevat sävelmää kuusen oksalla. Runoilija Heli Laaksosen mielestä sukat ovat selvästi musikaalisia. Pienet harmaat näyttävät ihan lampaanvillasilta (ei huono sekään) mutta ovat ohutta ja pehmoista alpakan villaa.
No ei ihan tätä sävelmää, mutta jotain kuitenkin.
http://www.geocaching.com/geocache/GC1A4J8_ukko-nooa

Innostuin aikalailla kun selasin netissä Quiltmania No103 -lehteä. Siellähän oli käytetty minun viime talvena väsäämiäni salmiakkeja! Kuvan kuva on vähän epäselvä, mutta malli on Pennsylvania Bluestone ja suunnittelija Mieke Duyck.  Siltä istumalta asettelua kokeilemaan - tämä täytyy varmasti toteuttaa jossain muodossa jonain sopivana aikana. 

Reipasta marraskuun viikkoa!


01 marraskuuta 2014

Harrastemessut

Kaarinan kaupunki järjesti Hyvinvointi- ja harrastemessut keskiviikkoiltana Hovirinnan koululla. Kaikki kaupungissa toimivat harrastepiirit saivat tulla esittelemään toimintaansa. Siellähän me olimme tilkkukiltalaisetkin. Saimme pystytettyä oikein näyttävän osaston kun meiltä löytyy niin monenlaista rekvisiittaa. Almakin pääsi tuulettumaan ja lepuuttamaan kipeytynyttä jalkaansa. Ystävälliset Lionsit naapuriosastolta lainasivat hänelle pölkyn jalan alle.

Meillä oli monenmoista työn alla (huom. levottomat kädet kaikilla), mm. tähtiliinaa, tähtipeittoa ja japanilaista palapelikassipintaa. Demonstroimme kaikille työn ääreen pysähtyneille juuri sen blokin tekoa jota Töölön Tilkkupajan Soilekin on käyttänyt peitteeseensä.

Karkkipapereiden keruu osoittautui suureksi menestykseksi: niitä tuli myös naapuripöydiltä ja kauempaakin. Lapset kaivoivat taskun pohjia myöten alueella syömiensä karkkien paperit meille. Saalis oli 208 paperia. Harmi ettei meillä ollut valmiita pussukoita, pelkkä "Dumle-kangas" vain. Kuvasta piti näyttää mitä siitä tulee. Jäi vähän uskon/epäuskon asiaksi. Mutta kiinnostusta oli.

Saattaapa olla että joku tulee mukaan kiltaan hetikin ja monen mieleen jäimme kytemään.

Kiitos kiinnostuksestanne ja hauskasta palautteesta!

Rauhallista viikonloppua! Kylmenee, ei kylmene, kylmenee...