Kilta-ilta

Tavattiin kiltalaisten kanssa kesän jälkeen, päivitettiin kuulumisia ja sovittiin kokoontumiset. Paikalla oli myös iso matkalaukku: ahkeran Paraisten QuiltZakke -killan valtava aarrearkku täynnä jouluisia herkkupaloja - hypisteltävää ja ihasteltavaa. Tämä on matkalaukkunäyttely jota Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n jäsenkillat voivat lainata katseltavaksi. Syyskuun Tilkkulehdessä pitäisi olla juttua ja silloin tämän tiedot varmaan ilmestyy myös Finn Quiltin verkkosivuille. Näyttely aloitti matkansa meiltä, Piikkiön Pilkkutilkuista. Onnea matkaan! Ihania ideoita pullollaan, kiitos paraislaisten!

Kun kaikki on pakattuna, silloin liinat ja isommat työt ovat piilossa pohjalla:

GOD JUL -ruudut olivat puuvillaa ja pohjaruudut pellavaa - meille taitaa tulla samanlainen liina suomenkielisellä tekstillä. Johan tässä saa joulua ajatella, kun syksy jo tuntuu tulevan sateineen...

Mukavia sadepäiviä itse kullekin!

Varustelua ja välipalaa

Liinan taustakankaan puuttuessa saattoi tehdä välipalaksi muutaman kassin. Testataan miten hirsikangas kestää vähän isommassa kassissa, 48x45 ja 15 cm pohjamuotoilu. Tällä kertaa minulla oli 1,3 m pala ja sain siitä kaksi peruskassia, samalla tekniikalla kuin keväällä, ilman vuoria ja vetoketjua. Tällä kertaa kuitenkin reunuksen varassa roikkuu pieni sisätasku (ei näy kuvassa).
Pienistä palasista tuli mieleen kokeilla keväällä opittua vapaatikkausmallia, johon Ulla Niemelän kurssilla saimme opastusta. Sysäyksen kokeiluun antoi tietty se että olen tänä kesänä satsannut varusteluun, ei tietenkään kilpa- eikä sota- vaan ompelukoneen jalkojen. Tähän asti olen pärjännyt tavallisella ja vetoketjujalalla + että toisessa koneessa on erinomainen 1/4" jalka. Nyt olen hankkinut yläsyöttäjän, parsinjalan ja rullajalan. Valtavasti kokeiltavaa!

Sydänkäyrää muistuttavan tikkauksen tekeminen oli tosi hauskaa. Sitä pitää varmasti tehdä isompanakin pintana, Ullan kassi näyttää mukavalta. Pinnasta tulee oikein jämäkkä. Ikean tukevat kangaspalaset sopisivat mainiosti. Nämä tämänkertaiset testipalaset piti tietysti käyttää johonkin ja ainahan on käyttöä pienelle pussille, 15x12x3 cm.

 Tein Tilkunviilaajan blogissaan kuvaamien ohjeiden mukaan, tunnistaako. Kiitos ohjeista!

Tikattu pinta oli niin jäykkä että mitään ylimääräisiä välikerroksia en laittanut. Vuoripuoli ennen vetoketjun viereisiä tikkauksia:

Palat olisivat saaneet olla isommat suhteessa vetoketjuun, mutta aloittaessani en suunnitellut mitään pussia. Tämä saa mennä harjoittelun piikkiin ja kelpaa omaa käyttöön. Toivottavasti kuitenkin rohkaisee jotain toistakin aloittelijaa kokeilemaan.

Kesä on ollut hyvä = sopivan lämmin karhunvatukoille. Niitä tulee runsaasti ja ehtivät hyvin kypsyä koska nyt jo ensimmäiset komeilevat mustina.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Hexagoneja uudella viivaimella

Menin mainostajan (youtube) lankaan ja hankin uuden viivainpaketin. Ei pöllömpi mutta ilmankin olis tainnut pärjätä. Niinpä sitten silppusin jouluisia JellyRoll-kaitaleen loppuja ja rakensin hexagoneja. Nämä hexat saa ommella koneella! Ommellessa huomasin että maltillisemmalla silppuamisella olisi tullut yksi sauma vähemmän mutta enhän leikatessani vielä tiennyt miten näitä järjestelen. (Heikko puolustusyritys - oli vain muutama kuviollinen joita järjestelin erilaisiksi pareiksi.) Tästä voi tulla pienehkö liina, pyyheliinan kokoinen (joka pilkistää sommittelun alla). Edessä on vielä rivien yhdistäminen. Saa nähdä meneekö yhtä helposti kuin elokuvissa. Nämä kaitaleet käytin niin tarkkaan että yhteen hexan neljännekseen tuli ylimääräinen sauma. Tässä hexagonit syntyy siis viivainpalalla D. A:ta käyttämällä saa isompia hexoja ja vielä enemmän ommeltavia saumoja, kuten ohjepaperista näkee. D on mitoitettu valmiille kaitaleille.

Outo tähtikokeilu:

Toisinaan innostun vielä neulomaan. Lankamaailmassa osui käteeni vyyhti jossa oli materiaalina pellavaa 10%, silkkiä 10%, puuvillaa 40% ja viskoosia 40%, Alp Natural, handspun yarn. Mielenkiintoista - käsinkehrättyä viskoosia - taitaa olla käsin vyyhditettyä. Pieni pettymys oli kun eri lankalaadut oli vain solmulla kiinni seuraavassa pätkässä - siis oliko se käsinsolmittua se 'handspun'. Erilaisia pätkiä oli kuitenkin kymmenkunta niin että olihan siinä jotain mielenkiintoa. Etsin verkosta Domino-neulemallin kun en enää luottanut omaan muistiini ja syntyi tämä päällinen 40x40 tyynylle. Se siitä kokeilusta. Tilkkuilijan neulemalli. Ruudut kiertää molemmin puolin. Sen verran tämä summittainen ruudun mitoitus on pielessä että kaksi kulmaa vain on terävää ja kahdesta tuli tylppä.

 

Mietin edellisen postauksen peitettä kun olitte niin positiivisia kommenteissanne - kiitos niistä. Loppujen lopuksi se oli varmaan se väritys mikä petti minut. Luulin että siitä tulis lilampi (mikä vesi?) mutta eihän siitä voinut tulla kun lilat kankaat loppuivat niin pian. Ajattelen jospa saisin siihen vaikka lilamman (??) reunuksen...

Sääennuste lupaili että on vuoden viimeinen kesäinen viikonloppu. No nautitaan sitten siitä!

Hyvää viikonloppua!

Batiikkia

Jo vuosia olen haaveillut Orion star -mallisesta peitteestä ja batiikkikankaiden käytöstä. Kaiken tikkauksen lomassa on ihan pakko vähän fiilistellä kankaiden kanssa. Siitä seuraa tietysti että on monta työtä keskeneräisenä, mutta ei se haittaa - kyllä ne siitä sitten joskus tulevat valmiiksi. Tämän kanssa kyllä kävi niin että se onkin pakko jemmata keskeneräisenä vähäksi aikaa pois silmistä, koska siitä ei tullutkaan ihan niinkuin mielessäni ajattelin. Harmillista että niin käy - eikä ollut ensimmäinen kerta. Blokit eivät ole niin säntillisessä järjestyksessä kuin alkuperäisessä mallissa. Kankaita oli epämääräisiä palasia ja käytin mitä pinosta löytyi. Tämä saa nyt jäädä hautomoon. Mutta batiikkien vesivärityylisestä värjäyksestä tykkään ja olen huomannut että minun täytyy alkaa keräämään kirkkaampia värejä varastooni.

Kesää tuntuu riittävän ja jos ilmat viilenevät, niin voipa sanoa että varaa on viiletä ja silti on kesää jäljellä.

Hyvää alkanutta viikkoa!
Kiitos kannustuksestanne ja  ihanista kommenteistanne edellisessä työssä!

Mansikka-aikaan

Onneksi oli sopiva ajankohta tätä lapsenpeittoa työstäessä. Ei tarvinnut tuskitella mansikan puutteessa. Vieläkään en tehnyt tikkauksia koneella. Se vaatii niin paljon harjoittelua että minulla ei taida olla enää tikkausvuosia jäljellä niin paljon. Luulen että annan periksi, koska tykkään käsintikkaamisesta. Tässä tuli tällaista suoraviivaista Sashiko-tyyppistä. Tosin viivat eivät ole lainkaan suoria eikä tikin pituuskaan pysy tasaisena. En halunnut piirrosjälkiä joten tuli sitten oikein kunnolla käsityön jälkiä. Joskus taidan kokeilla lisää Sashikoa.

Huomasin tässä helteiden aikaan Tilkuista totta-blogia lukiessani että nytpä on tämä täti (miesten)muodissa mukana: minulla on hellehame. Kerran Barcelonan helteessä kaupunkikierrosbussiin tuli nuorehko nainen ilmavan kevyessä tilkkuhameessa ja ymmärsin heti että tuon minäkin tarvitsen. Muutama hellekesä sitten ompelin miesten paitakangasmallipalasia yhteen ja syntyi juuri se ilmavan kevyt hame josta olin haaveillut. Se toimii edelleen. Mallipalat olen saanut ensimmäiseltä tilkkuilun opettajaltani, artesaanilta johon ystävyyssiteet ovat säilyneet vuosia vaikka harvemmin enää tapaamme. (Nurmikolle on lentänyt jo kuiva lehti - johtuu varmaan helteestä ja kuivuudesta.)

Meidän pihan arvokkain perinnekasvi on sammalruusu. Olen saanut juurenpalasen entiseltä naapurilta, nyt jo edesmenneeltä rouvalta, joka oli tuonut sen aikoinaan kotoaan Lahden seudulta. Yksinkasvajaksi se ei ole erityisen sopiva pitkine honteloine varsineen mutta muiden joukossa niin soma. Joka kevät odotan/pelkään onko se selviytynyt talvesta ja tuleeko kukkia. Kirvat eivät ole suurena kiusana - mahtaako johtua nuorten versojen pihkamaisesta tuoksusta. Itse kukassa on viehkeä ruusun tuoksu.

Elokuu alkoi mutta kesää on vielä jäljellä!

Kesäistä viikonloppua teille kaikille!