21 marraskuuta 2014

Karkkipapereista ja näyttelystä

Nyt olen tehnyt pienimuotoista vertailevaa tutkimusta. Voin kertoa että kaikki ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä eikä jälki ollut niin kaunista kuin monessa blogissa (esim. Tilkkululla, Tilkku&Tilkku, Pomada). Mutta en luovuttanut, käytin keräämäni paperit ja nyt minulla on karkkipaperipussukoita vaikka jakaa lähialueen lapsille tai jos ensi vuonna on harrastemessut niin siellä sitten.

Ensimmäiseksi ompelin vetoketjun Aluepäivillä rakentamaani tonttupintaan (paperit liimattu kontaktimuoviin ja toinen kontakti paperien toiselle puolelle). Heti aavistin että ei tule olemaan helppoa se ompelu ja oikeassa olin. Huippujäykän pinnan käsittely oli niin hankalaa että seuraavaksi päätin kokeilla samanlaista pintaa 2-osaisena Dumlena, jolloin vetoketjun laittaminen oli helppoa kuin mikä. Pussiksi ompelu meni hienosti, mutta oikeinpäin kääntäminen vaati edelleen aika riuskat otteet. Ihan kelvollinen pussi tuli.

Tässä vaiheessa oli posti jo tuonut Ullakasta tilaamani kristallimuovin. Otin Marittan ohjeet ja ompelin kettupapereita vanhalle lakanakankaalle. Kaksi virhettä, 1) lakanakankaan ei olisi tarvinnut olla niin kulunutta, vaan jämäkämpi olisi ollut parempi ja 2) tällä kertaa paperit olisivat saaneet mennä hiukan päällekkäin. Olin juuri järjestänyt paperit niin että ketunkuvat jatkuivat kauniina rivinä, niin enhän voinut nyt alkaa laittaan niitä päällekkäin (enkö?), joten tietysti paperien välissä on jokunen rako kun mikään ei oikein pysynyt paikoillaan, ei aluskangas eikä paperit. Nyt muovi oli kyllä huomattavasti pehmeämpää ja pussista tuli mukavan tuntuinen, joten uutta Dumlepintaa putkeen. Ja vielä HopeaToffeeta. Ja sama kontaktin kanssa. Se vahamainen paperi ei sitten tarttunutkaan kunnolla kontaktiin, joten muutamia ompeleita tarvittiin kiinnikkeeksi.
Kristallimuovi pinnassa

Paperit kontaktimuovin sisällä

Kävinkö varmasti kaikki kuopat? Nyt saa vetoketjujen ompelu riittää vähäksi aikaa.

Nämä kaksi muovitettua pintaa tulevat kyllä ihan eri käyttöön. Kontaktimuovinen ei ole moksiskaan pienestä kosteudesta, joten iso DaCapo-pussi pääsee mukanani uimahalliin. Kristallimuovinen on ehkä hienompi mutta kontaktin kanssa pussi syntyy nopeammin ja vähemmällä ompelulla - varsinkin näin ilman vuorta. Itse ompeleminen sujui kyllä molemmilla muoveilla.

Onnittelut jos jaksoit lukea raportin loppuun asti.

Täytyy kuitenkin vielä tunnustaa että ompelukone sai kuin saikin vaurion tässä tiimellyksessä: käännellessäni jäykkiä pusseja paininjalan alla langanpujottajasta räpsähti irti pari pienen pientä mutta tärkeää osaa. Nyt täytyy itse tähdätä lanka silmään.

Naantalin Kiltalla on näyttely Raisiossa Friisilän verstailla (ilmoitus löytyy Finn Quiltin sivuilta ja lehdestä). Ensi kertalaisena sinne oli vähän vaikea löytää osoitteen perusteella mutta onnistui. Mukava käsityöpaikka, monet kangaspuut ja ystävällisiä ihmisiä. Tilkkutöiden esittelylle ehkä haasteelliset tilat, mutta kannattaa käydä jos vielä ehtii ensi viikon aikana. Valitettavasti aukioloajat ei oikein sovi työssäkäyville. Esillä oli monia kauniita pieniä ja isompiakin töitä, eivätkä ne kaikki olleet esillä Aluepäivien näyttelyssä. Nyt pääsi tosi läheltä ihailemaan Piia Krausen kuumailmapalloa. Myös suosikkini siniruskea peitto oli siellä.

Lunta tai paremminkin räntää on luvassa, mutta mukavaa viikonloppua kuitenkin!

8 kommenttia:

  1. Hmmm, pitäisiköhän kerätä joulun konvehtiryöpyn paperisaalis talteen...

    VastaaPoista
  2. Olen yrittänyt välttää tätä karkkipaperipussukkatehtailua ja kiitos sinulle että kerroit vaikeuksista ym. Ehkä pystyn edelleenkin pitämään näppini irti tästä puuhasta:)

    VastaaPoista
  3. Kiitos vaikeuksien valaisemisesta. Taidan pysytellä kaukana karkkipaperiaskareista, kun vetoketjutkin keljuilevat minulle.

    VastaaPoista
  4. Nämä ovat kyllä niin makoisia pussukoita, ja kun tykötarpeitakin, löytyy paitsi karkkipapereita, niin kyllä näillä ohjeilla muutaman pussukan voisi ommellakin.

    VastaaPoista
  5. Oikein karkkimaisia pussukoita, mutta en ole vielä innostunut näiden tekemisestä, joten saanee odottaa vieläkin. Hyvä kun kerroit kokeilusta, tietää hieman varautua jos innostuu tekemään:)

    VastaaPoista
  6. Ongelmista huolimatta teit hienoja pussukoita ja noin monta! Mieluisia lahjoja ovat!

    VastaaPoista
  7. Tyydyn vain ihailemaan upeita karkkipaperispussukoita. Karkkilakko on jatkunut jo neljä viikkoa, enkä uskalla ottaa riskiä että toisin herkkuja kotiin, en edes sillä tekosyyllä, että tarvitsen niistä vain paperit. =D

    VastaaPoista
  8. Sinulla on ollut varsin tuottoisa karkkipaperipussitehdas ja kauniita pussukoita on valmistunut. Sama vika tuli jossain vaiheessa minunkin koneeseeni, ei tosi karkkipussiompelussa. Harmittaa varmasti yhtä paljon kuin sinuakin. Olisi mukavaa päästä naantalilaisten näyttelyyn, mutta nyt ei ehdi.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina! Kiitos!